Yllätysarvonta

Blogini täyttää tänään vuoden ja sen kunniaksi ajattelin järjestää arvonnan.
Nimesin tämän yllätysarvonnaksi, koska voitto tulee olemaan yllätys -
en vielä itsekään tiedä, mikä se on!
Jotain pientä kivaa olis tarkoitus keksiä!
Osallistua voi jättämällä kommenttinsa tähän postaukseen ja jos mainostat tätä omassa blogissasi, saat kaksi arpaa. Muistathan mainita asiasta!
Osallistumisaika päättyy 26.5.

Onnea arvontaan!

Ps. Sellainen lisäys tähän arvontaan, että lukijat (uudet tai vanhat), jotka osallistuvat arvontaan, saavat lisäarvan, joten lukija, joka linkittää, saa kaikkiaan kolme arpaa.

Ei vielä ole ihan auki....

Malttamattomana odottelen, että koskahan tämä kukka avautuu! Kasvin ylimmät lehdet ovat kellastuneet ja osa nupuista on menetetty,
mutta taistelu punkkeja vastaan on jo käynnissä, joten toivon, että saan kasvini pelastettua.
Onneksi näin vain yhden mokoman öttiäisen pitkän silmäilyn jälkeen lehden alapinnalla liikuskelevan...

Eiköhän tämä kukka pian aukene...
Kuvia otan sitten ihan varmasti teidänkin ihmeteltäväksi.

Daturaa ja passifloraa

Jokin aika sitten kerroin tilanneeni daturoita KodinKukilta.
Tällaiselta nämä tällä hetkellä näyttää.
Kovasti ovat terhakoituneet ja alkaneet kasvaa saapumisensa jälkeen.

Näiden lilavalkoisten lisäksi olen kasvattanut valkoista daturaa siemenistä alkaen.
Ne ovat vielä vähän pienempiä, mutta hyvin nekin kasvaa.

Näille on tulossa sellainen yhteinen istutusvati mexico sun.
Löysin eilen jo sellaisen ja laskeskelin, että siihen voisi kaikki kuusi daturaa laittaa.
Se vastaisi tilannetta, että kullakin olis oma, halkaisijaltaan n. 15 cm:n kokoinen, ruukku.

Se aiemmin esittelemäni päivänsini ei sitten voikaan ihan yhtä hyvin...
Se kasvoi jo kepin päähän asti ja näytti jo siltä, että voisi kohta alkaa kasvattelemaan nuppuja, kun se sai verhotangosta sellaisen iskun, että meni aivan juuresta poikki (lapsiperheessä kaikki on mahdollista).
No, onneks se ei ollut ainut päivänsini, jota olin kasvattamassa, mutta se ensimmäinen kylläkin...

Minun ikkunaverhonikin muuten kasvaa...
Kärsimyskukka "Andy" siinä levittelee oksiaan ympäriinsä.
Se toinen kärsimyskukka ei talvesta selvinnyt, mutta sain samanlaisesta pistokkaan tilalle ja se on tuo pieni, joka on Andyn kanssa samassa ruukussa.

Otin muuten sen kaarisysteemin ruukusta kokonaan pois...
Varovainen piti vaan olla, etteivät kärsimyskukan pitkät versot siinä päässeet katkeamaan, mutta loppuviimein onnistui sekin ihan hyvin.

Mahataudista kun selvisin, alkoi flunssa kiusaamaan, mutta eiköhän se taas tästä...
Hyvää viikonlopunjatkoa toivotellen!

Blogi muutosten alla...

Toivottavasti en säikäytä lukijoitani pois tällä radikaalilla blogini ilmeen muutoksella ;)

Tämä blogin pitäminen luo muuten kummallisia tarpeita - mulla tuli yhtäkkiä kova tarve päästä ottamaan lähikuvaa lempipionistani, joka kukkii kesäkuussa (jos kukkii...).
Onneksi olin ottanut lähikuvan tästä vaaleanpunaisesta pionista, että jonkinlaisen blogin ilmeenmuutoksen sain aikaiseksi!

Kiinarit saapuivat

Eilen sain postista kovasti odotetun paketin - kiinanruusut Hollannista tulivat perille.
Luultavasti olivat viikon verran olleet reissussa, kun yleensä sieltä lähetys tulee saman viikon perjantaina, kun maanantaina tai tiistaina lähettävät. No, tämä oli kuitenkin odotettavissa, kun nuo lentokiellot tahtovat kuljetuksiinkin vaikuttaa.

Ihan hyvävoimaisina kiinarit kuitenkin saapuivat perille. Hivenen joissakin lehdissä oli kellastumista, mutta eiköhän nuo tuosta toivu, kun valoon ja (toivottavasti) hyvään hoitoon pääsevät!

Tässä kuvatkin kiinareistani:

High Voltage
(latvassa nupunalut, joten kukkimisen toivossa ollaan)

ja

Heaven Scent

Kyllä, näit oikein! Tämän jälkimmäisen latvassa on iso nuppu!

Toivottavasti saan esitellä auenneen kukankin kuvaa ihan lähiaikoina!

Muuten tämä viikko on sujunut vähän ankeissa merkeissä.
Mulla oli maaliskuun alussa luultavasti noro ja nyt taas kärsin jostain käsittämättömästä vatsataudista. Tällä kertaa ei suun kautta ulos tule mitään, mutta siitä toisesta asiasta ei viitsi paljon enempää kertoa. Ja tuo vatsan lurina ja murina on jotain aivan käsittämätöntä ja se alkoi eilenkin pian sen jälkeen, kun söin pikkuisen tukevammasti. Työterveyshoitajan mukaan tän kanssa voi viikkokin mennä. Harmittaa vaan - meni mun hammaslääkäriaikakin melkein kahden kuukauden päähän eteenpäin...

Tällaisin miettei tällä kertaa

Aviatrix-myssy

Villapallon blogissa törmäsin vähän aikaa sitten vauvanmyssyyn, jonka alkuperäinen ohje on ravelry (linkki).
Pakkohan sitä oli testata, että taipuuko englanninkielentaito tällaisen myssyn tekemiseen. Varsinkin, kun malli vaikutti muutenkin tosi houkuttelevalta tekniikaltaan ja sitähän se oli - innosti mua yhtä kovasti, kun tiimalasikantapään teko villasukkaan!

Lankana tässä oli novitan santorini.
Vielä, kun löytyis tälle se sopiva pää!
Baby bornille on vähän iso, joten varmaan ihan pienelle tämä menee...
Tytär olisi tämän jo kyllä ominut, kun huomasi, että sitä nukelle sovitin.

Kalavauvat olivat muuten tänä aamuna kadonneet. Pikkuisten vahtiminen seura-altaassa ei ole varmastikaan niitä helpoimpia juttuja, mutta ehkä joskus niitä säilyykin.
Rapuvauvoja odottelen kuitenkin jo pian näkyviksi, koska rouvan kantamat munat/poikaset ovat pyrstön alta kadonneet...

Hyvää alkavaa viikkoa!

Tyttären tunika

Jalostin vähän novitan ohjetta, jolla tein jokin aika sitten itselleni tunikan seitsemän veljestä langasta (novita malli 8, kevät 2010). Mallista oli vain aikuisen koot, mutta halusin tehdä vastaavan nelivuotiaalle sopivaksi. Tällainen siitä tuli:

Lankana oli lidlistä ostettu sellainen jättikerällä oleva polyakryylilanka "sensatione". Kivaa lankaa oli neuloa. Etukappaleeseen tuli vähän erilainen kohta väritykseltään, mutta koska vika oli langan värjäyksessä, eikä minun sommittelussa, niin ajattelin, että olkoon, mitä suotta lankaa tuon takia katkaisemaan. Lapsikin oli vaan iloinen, kun tuli vähän enempi "pilkkuja" yhteen kohtaan. Lankaa on vielä kivasti jäljellä, joten vielä pääsen siitä jotain toteuttamaan, mutta aika näyttää, mitä puikoilta tulee...

Jos joku kaipailee ohjetta tähän pienempään kokoon, niin sitä voi multa kysellä
(tiheys tällä langalla on n. 18 s/10 cm).

Jopas on jännää...

Eilen kuoriutuivat rusokirjoahventen pikkuiset. Iskä- ja äiti-kala tuolla innolla pienokaisiaan vahtivat. Mun kamerakin oli niiden mielestä vaarallinen vihollinen, jolle nyt ainakin piti vähän pullistella. Mitään turhan rähjääjiä nämä eivät kuitenkaan ole, vaan ne jotka oikeasti tulee liian lähelle ajetaan aika lempein ottein pois (olen joskus nähnyt sellaisiakin kirjoahvenia, jotka ovat niin aggressiivisia, että muut kalat joutuvat suurinpiirtein yhdessä nurkassa kökkimään).

Lapsukaiset on sijoitettu hoitokuoppaan ja ne on jo ainakin kaksi kertaa tähän mennessä vaihdettu eri kuoppaan. Laitan tähän kuvan, josta voitte etsiskellä pienokaisia (sori, parempaa ei oo esittää...). Vahtiva isukki näkyy taustalla. Pienestä se on elämä kalan aloitettava, kameran automaattitarkennuskaan ei oikein ymmärtänyt, että mikähän se rouvan kuvauskohde nyt mahtaa olla ja tarkennus poikasiin on sen mukainen...

No, vinkkinä voin sanoa, että poikaset ovat pieniä (heh!) ja aika punaisia väriltään ja ne eivät siis vielä ui, joten pohjalta ne tarkkasilmäinen voi löytää. (keskikohdasta jonkinverran vasemmalle...)

Mulla on jotain muutakin ainakin mulle jännää meneillään. Eilen sain sen kiinanruusutilauksen laskun, joten kiinarit ovat pian tulossa tännepäin - ehkä jo viikon päästä ne on täällä, jos vaan pankkiasiat menee ongelmitta ja nopeasti eteenpäin.

Mukavaa viikonloppua teille ystäväiseni!

Rusoilla tapahtuu - vihdoin!

Melkein vuosi sitten kerroin, että vihdoin saattaisi altaassani uiskennella myös rusokirjoahventyttö. Varmaa se ei suinkaan ole ollut, mutta nyt olen varma - tyttö se on!

Tyttönen kelpuutti kumppanikseen sen vanhemman rusokirjoahvenpojan, joka on ollut mulla altaassa syyskuusta 07 alkaen. Pieni se poika ei ollut silloinkaan, joten ikää kalalla lienee jo ainakin nelisen vuotta.

Kieltämättä projekti on ollut pitkä. Sattumalta löysin silloin syyskuussa 07 tämän yhden poitsun, jonka joku oli tuonut takaisin liikkeeseen. Kumppania sille sitten ei olekaan tahtonut löytyä. Rusokirjoja ei myydä täälläpäin (sääli sinänsä, laji on oikein kiltti kirjoahveneksi), joten olen tilannut näitä mm. Helsingistä ja Tampereelta.
Tämä tyttö on siis hankittu pikkuisen reilu vuosi sitten Tampereelta ja sitä on ollut joku kirjoahvenasiantuntija valitsemassa - lajin ongelma on nimittäin, että sukupuolten tunnistaminen 100 %:n varmasti on äärimmäisen vaikeaa ja poikia on poikueissa nähtävästi enemmän kuin tyttöjä. Monta poikaa siis olen vuosien mittaan nähnyt, mutta nyt mulla siis vihdoin on tyttö ja kaksi poikaa altaassa.

Nappaisin kuvan tuoreesta parista, joka uiskentelee yhdessä altaassa pieniä kuoppia kaivaen ja kutupaikkaa haeskellen.
(sori parempaa kuvaa ei nyt saa, kun altaan lasissa tuota levää vähän on ja sitä ei viiti nyt kyllä mennä hankaamaan pois...)

Kolmaspyörä piilottelee altaan takaosissa - sen on parempi pysyä poissa "jaloista", vaikka selvästi sillekin olisi tyttönen kelvannut, mutta vanhempi veti pitemmän korren ja näihin rakkausasioihin ei voi määräänsä enempää puuttua - ei edes kalojen maailmassa.

Nyt on pakko lisätä, että nyt se nuoripari tuolla laskee juurakon päälle muniansa...

Pääsiäisherkkuja...

En ole mikään innokas leipuri, mutta juustokakkuja voin silloin tällöin tehdä (erityistilanteisiin).

Näin pääsiäisen iloksi kokeilin tehdä valkosuklaa-lime-rahkakakun.
Sitä päästään pian maistelemaan!!!

Herkullista ja hyvää pääsiäistä toivotellen

Suklaakosmokset

Tällaiselta näyttää suklaakosmokseni tänä päivänä.

Ensimmäisenä multaan ja suoraan lopulliseen astiaansa laitettu.
Yllättäen tämä on kaikkein matalin, mutta näyttää taas uutta kasvua lisää mullasta pilkottavan:

Korkeutta n. 16 cm.

Nämä ovat lähdössä lahjaksi:

Korkeutta jo hurjat 40 cm. Näiden latvomista aion ehdottaa...

Vielä yksi, vaikka juurakkoja pitikin olla kolme, niin niitä olikin neljä (+ pätkät, jotka eivät vielä ole kasvattaneet muuta kuin juuria) ja kaikki lähtivät kasvuun:

Tässä korkeimmat ovat n. 36 cm.