Pipo onteloneuleena

Olen jo hetken aikaa haaveillut, että tekisin pipon onteloneuleena.
Tekniikka on mulle täysin uusi, mutta on sen teko alkanut jo sujuakin.
Tässä työn tämänhetkinen tilanne - oikealta ja "nurjalta" puolelta katsottuna.

Onteloneuleen tekemiseen voit tutustua tarkemmin täällä.
Pipon ohjekin on netistä: ohje.

Datura siemenestä

Tänään ajattelin esitellä teille systeemiäni, jolla laitan useimpia siemeniä kasvamaan.
Minun kärsivällisyyteni, kun ei näiden hitaammin itävien kanssa tahdo riittää siihen tasaiseen kasteluun ja mustan mullan katseluun - "koskahan nuokin itää, tekis mieli vähän kurkistaa...".
Laitan siis kannelliseen rasiaan talouspaperia ohuen kerroksen, siemenet sille ja talouspaperin pala päälle ja suihkuttelen kosteaksi.
Sitten kurkistelen joka päivä paperin alle, onko jokin siemen itänyt ja tarvitseeko sumuttaa kosteutta lisää.
Rasia on suljettuna paikassa, jossa on alalämpö eli mulla akvaarion päällä, myös lattialämmitys voisi hoitaa saman asian.
Tässä kuvaa tältä päivältä keltaisen daturan siemenestä, joka oli valmis multaan siirrettäväksi (itu alaspäin).

Tässä toinen kuva, jossa on jo aiemmin itäneitä daturoita.

Purkkeihin laitan maalarinteipillä lapun, josta näkee mistä kasvista/väristä on kysymys.
Rasiankin kyljessä löytyy muuten vastaavat laput, ettei mene siemenet sekaisin.
Eihän tuolla olis niin itselle väliä, mutta näitä nyt on muillekin lähdössä.

Purkit vaihtelee vähän sen mukaan, mikä sattuu käteen osumaan, mutta tuossa etualalla on mun yksi uusi "suosikkipurkki" näille alkuvaiheen kasvatuksille - lyhtykynttilän muovikuori.

Vielä en ole kokeillut, kuinka hyvin sieltä saa sitten taimen pois, kun on uudelleenistutuksen aika, mutta se on sen ajan murhe ;)

Olka-neiti

Syksyllä 2006 näin sen ensimmäisen kerran akvaariomaailma-lehden kannessa.
Ajattelin heti, että "vau, onpa upee! Mulle tollainen ihana sinisilmäinen kala".
Kyseessä oli sinileukakirjoahven.
Se ei kuitenkaan soveltunut silloiseen kalastooni.
Joka kerta, kun näin jossain sinileukojen poikasia, olisin kuitenkin sellaisen halunnut mukaani.

Laji teki siis minuun heti silloin alussa lähtemättömän vaikutuksen.

Mutta nyt mulla vihdoin on sinileukatyttö, Olka-neiti!

Olka-neiti ei saanut kumppania ja tuskin tulee sellaista saamaankaan.
Tämän lajin huono puoli kun on jatkuva lisääntyminen ja huono käytös kudun aikana.
Laji, josta sanotaan, että lisääntymiseen riittää, että vesi on märkää.

Yksinään Olka-neiti on käyttäytynyt varsin mallikkaasti.
Se on mun lemmikkikala, joka tulee kurkistelemaan lasin toiselle puolelle, että "jokos olis ruoka-aika".
Ei se vaikuta lainkaan stressaantuneelta ja taitais olla niin, että jatkuva lisääntyminen stressais sitä paljon enemmän - joidenkin on vain parempi elää yksin :)
Mikään ihan tirriäinen tuo kala ei ole ja se kasvaa/komistuu tuosta vielä, mutta kyllä se onneksi tuollaiseen parisataalitraiseen sopii ihan hyvin aikuisenakin.

Toinen myssy

Eipä se toinen kerä sitten kovin kauaa nurkissa pölyttynyt.
Tekaisin siitä eilen toisen myssyn.
Kuvat eivät oikein meinaa onnistua, pahoitteluni siitä.

Ohje on löytynyt netistä (täältä).
Aiemminkin on tullut yks tällainen tehtyä myyjäisiin.
Eteenpäin tämäkin lähtee, koska ei ole tarpeeksi pientä päätä omassa huushollissa.

Polku-myssy

Villapallo julkaisi muutama päivä sitten polku-nimisen palmikkomyssyn ohjeen (ravelry).
Päätin heti toteuttaa ko.myssyn 5 -vuotiaalle tyttärelleni.
Neiti valitsi langaksi fuksian värisen isoveli-langan.

Puikot oli mulla 6 mm ja myssyyn riitti yksi kerä.

Toinen kerä jäi jäljelle, joten siitä tulee varmaan jokin muu pipo :)
Ehkä käyn vaihtamassa sen liikkeessä toiseen väriin tai sitten en...
Tässä vielä toinen kuva piposta.

Hyvää Ystävänpäivää!

Hyinen on ollut ilma, mutta mieltä on lämmittänyt useat ystävänhalit, joita tänään on jaeltu.

Lämmintä Sydäntä ei pakkanenkaan voi kylmittää :)

Mukavaa Ystävänpäivää teille kaikille!

Rapukuulumisia

Kaksi sinirapuvauvaa (poikia) on jo muuttanut uuteen kotiin ja ainakin kaksi (tyttö ja poika) on varattu ja noudetaan lähiaikoina.

Mua harmittaa tällä hetkellä sinirapujen pidon ongelmakohdat.
Poikasten isä kuoli tässä jokin aika sitten ja Mantalla on selvästikin liikaa aikaa keksiä kaikenlaista pahaa.
Punaiset lumpeet tuhottiin Ukon kanssa yhteistuumin jo aiemmin, muutkin kasvit ovat kärsineet ja kaloja on "kadonnut".
Myöskään pienet kotilot mm. petokotilot eivät saa altaassani elinmahdollisuuksia (ne olis hyödyllisiä pohjan möyhentäjiä).
Tällä hetkellä mietin, kun pitäis taas pienestä ravusta alkaa uutta ukkoa kasvattamaan, että antaako olla - Mantankaan elinpäivistä, kun ei ole takeita.
Ikää sillä alkaa olemaan jo pari vuotta, mikä on useimmilla siniravuilla jo ehtoopuolella.
Hauskaakin on sinirapuja ollut altaassa pitää ja kasvattaa, joten pienet vastoinkäymiset mm. lumpeen syönnit ne ovat aina saaneet anteeksi, mutta nyt kun taas pitäis aloittaa alusta, niin ei oikein huvita...

Lupauksia keväästä

Oli ihanaa laittaa jo tammikuussa siemeniä kasvamaan, koska niiden itäminen on selvä lupaus tulevasta keväästä ja kesästä.
Tässä muutamia kuvia itsekasvattamistani taimista.

Maapähkinä kasvaa päättäväisesti.
Hauska kasvi - sen lehdet menee yöksi suppuun.

Sinihibiskuksen siemenet laitoin kasvamaan jo viime vuoden puolella.
Näiden kanssa ollaan käyty jo taisteluja kirvoja vastaan, mutta eivät ne ihan kuolleiltakaan näytä.
Odotan, että pääsisivät pian kasvun vauhtiin tai sorrun tekemään tilauksen viherpeukaloille ;)

Tässä on lila-valkoisen daturan alku.
Mulla on daturoita on idätysvaiheessa vähän useampaakin eri sorttia, mutta se onkin sitten jo toinen juttu se...

Kaunista auringonpaistetta ensi viikkoosi!