torstai 30. huhtikuuta 2009

Kyllä tänäänkin jotain pitää kirjoittaa


Jatkan eilen kesken jääneestä kirjoahvenjutustani. Mulla löytyy siis toinenkin pienempi allas työhuoneesta ja sieltä löytyy yllätys yllätys myös yksi kirjoahvenlaji lisää. Siellä uiskentelee keltakääpiöahvenpariskunta, jonka koiras on upean sininen. Yllättävä tuo väritys, kun suomalainen nimi kuitenkin viittaa siihen, että kala olisi keltainen. Onhan siinä vähän keltaistakin, mutta sininen mulle siitä tulee joka tapauksessa ensin mieleen, jos sitä yhdellä adjektiivilla pitäisi kuvata. Yritän tänään ottaa kalasesta uuden kuvan tänne blogiin, koska pariskunnalla on varmaan kutu mielessä värityksestä päätellen. Silloin kalojen värit siis ovat upeimmillaan.


No, niin tässä kuvassa on siis keltakääpiöahvenkoiras. Ymmärrätte nyt varmaan, mitä tarkoitin sinisellä...


Tässä toisessa (myös surkeassa) kuvassa näkyy koiras kosiskelemassa naarasta. Tuo keltainen väri on tyypillinen Apistogramma-suvun naaraille.



Vielä yksi kuva. Tällainen luonnonkaunistus tuolla oli penkissä kukassa (idänsinililja?).



Tämän kuvan myötä haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille (myös niille ohimennen vieraileville) oikein hauskaa vappua!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Taas sattuu ja tapahtuu


Olen ajatellut, ettei mun elämässä mitään erikoista satu ja tapahdu, mutta kai kyse on vain siitä, kuinka asioita katsoo.

Tänään olin musisoimassa työkavereiden kanssa. Joskus sitä leikillämme vitsailtiin, että mitäs jos pistettäis "bändi" pystyyn, mutta en oikein uskonut, että mihinkään konkreettiseen koskaan ryhdytään. No, tänään mä kuitenkin olin treeneissä mukana ja mahdollisesta pienimuotoisesta esityksestäkin oli jo puhetta. Aika näyttää, mitä siitä tulee...


Aamulla ajattelin, että tänään voisin vähän esitellä jotain mun akvaarioon liittyvää... Erityisen ihastunut mä olen kirjoahveniini. Mulla on vakiopaikka olohuoneessa akvaarion vieressä ja lapsetkin jo tietää, että äitille pitää antaa tilaa, jos sohvalle haluan istahtaa ja siihen on joku muu majoittunut. Niin, mun pitää saada katsella omaa vedenalaista maailmaani ja sieltä "etsin" erityisesti tulikääpiö- ja rusokirjoahvenia.




Tulikääpiöt on siitä mielenkiintoisia, että ne vaihtelevat väriään tosi nopeasti. Koskaan ei voi olla täysin varma, millaisessa värityksessä ne tällä kertaa ovat.





Rusot taas ovat mun lemmikkejä oikein kirjaimellisesti - heti ne (varsinkin vanhin niistä, joka on kuvassa) tulevat toiselle puolelle mua tapittamaan eli kyseessä on varsin rohkea kala, joka osaa "seurustella".

Kuvien kalat ovat molemmat koiraita. Tulikääpiönaaras on aivan eri näköinen, mutta tähän hätään mulla ei ole siitä kuvaa. Rusoilla taas naaraat ovat hyvin samannäköisiä kuin koiraatkin, mikä on aiheuttanut hivenen ongelmiakin tuolla altaassa, kun yli vuoden ajan luulin, että mulla on pariskunta ja viimein yritin jopa kudettaa niitä pienessä altaassa. Silloin mulle vasta valkeni lopullisesti, että kyseessä on kaksi koirasta, jotka eivät luonnollisestikaan lisäänny keskenään. Päätin yrittää vielä kerran naaraan hankintaa ja mulla on pikkuinen kasvamassa, joka toivon mukaan olis nyt tyttö - ainakin vielä näyttää lupaavalta... Kaksi poikaakin olis tytölle siis jonossa, että pääsee oikein kala valitsemaan.


Laitanpa tähän vielä yhden kuvan, niin pääsee nuo neuloksetkin esiin. Erään tuttavani vauvalle tein tammikuussa lahjaksi tällaiset tossut.


Mallin olen pieniä muutoksia tehden kopioinut tossuista, jonka tyttäreni sai rakkaalta edesmenneeltä isotädiltäni lahjaksi. Tätini kuoli, kun tyttäreni oli juuri täyttänyt viisi kuukautta. Näitä tossuja olen sitten muutamia tehnyt lahjaksi ja onpa niitä teetettykin mulla ainakin yhdet parit... Jospa tässä tutut saisi vauvoja, niin voisinpa vielä lisääkin näpertää...

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Uusi päivä, uudet metkut


Mietin tässä kovasti, että millaisia juttuja blogistani voi lähinnä jatkossa bongata.

Kesä, kun on kovaa kyytiä tulossa, niin varmasti ainakin puutarhani kukkakuvia saatte ihailla kesän myötä sitämukaa, kun jotain kukkia sieltä löytyy. Tammikuulla tuli ostettua uusi kamera, joten on lähes rikollista jättää sitä käyttämättä.

Toinen juttu, mistä mieluusti kirjoittelen on akvaariojutut. Erityisesti, jos jokin kirjoahvenlajini saisi poikasia aikaiseksi, niin niistä olis kiva muillekin kertoa.

Kolmas on nuo käsityöt, joita voisin esitellä, kun jotain valmiiksi saisin. Kaappi on jo kyllä ennestään neuleita pullollaan, joten vähän yritän pitää neulomisharrastustani kurissa, mutta kyllä sitä jotain pitää välillä tehdäkin - eihän hyvää harrastusta voi kokonaan lopettaakaan.


Piti taas testailla uusia juttuja. Yritin eilen lisätä kävijälaskurin tähän sivustolle ja epäonnistuin surkeasti. Tänään päätin kokeilla vielä uudestaan ja lisäilin koodia milloin mihinkin väliin. No, viimein laskuri ilmestyi sivulle, mutta vieläkään en ole edes varma toimiiko se - aika varmaan näyttää tai sitten täällä ei käy kukaan...

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Kaikkea sitä pitääkin kokeilla


Tällaista se on, kun innostuu tutkailemaan toisten blogeja. Heti tulee sellainen olo, että pitääköhän tuota itsekin kokeilla - ei sillä, että mun elämässä nyt varmaan nyt mitään niin erityisen mielenkiintoista (ainakaan omasta mielestä) tapahtuu, että tämänkin jaarittelun lukijoiden löytäminen on vähintäänkin kyseenalaista. Mutta jonkinlainen halu (toteutus vain on ontunut) päiväkirjan pitämiseen on aina ollut, joten pakkohan tätä on kokeilla...

Äsken kesken tämän kirjoittelun piti rynnätä ulos. Vein ensi kerran tänä keväänä pyykit ulos kuivumaan ja tottakai tähän paikalle piti jonkin kuuron osua. Siinä vaiheessa, kun kiskoin viimeisiä pyykkejä pois narulta, sataminen sitten loppuikin. Hyvä puoli tässä jutussa oli se, että pyykit olivat jo ehtineet aikalailla kuiviksi, eivätkä ehtineet onneksi kastuakaan :)


Sisustaminen on meikäläiselle sangen vieras ala. Mututuntumalla toimitaan aika pitkälle. Sen verran kuitenkin sain miehen kanssa aikaiseksi, että siirrettiin mikro toiseen kohtaan tässä viikko takaperin. Sen takana oli piilossa edellisen asukkaan valitsema kaakelikuva. Välillä se mua jotenkin ärsytti, mutta nyt tuntui taas siltä, että voishan tuota taas hetken aikaa katsellakin.