sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Hevostelua...

Taisin olla jo lapsena vähän "heppa höperö" muutenkin kuin vain kirjojen muodossa.
Minulla ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta "asua talleilla", niinkuin moni muu kaltaiseni olisi tehnyt, mutta minä haaveilin, unelmoin, leikin ja näin unia, joissa ratsastin valkoisella Pumpuli-ponilla.
Toki pääsin joskus myös oikeallakin hepalla ratsastamaan, mutten kovin usein ja varsinainen hevosenhoito jäi todella vähäiseksi.

Kun opiskeluvuoteni jäi taakse ja minulla ei ollut vielä lapsia, päätin aloittaa säännöllisen harrastuksen ja vuoden kävinkin ratsastamassa ensin joka viikko ja sitten kaksikin kertaa viikossa.
Paikkakunnan muutto kuitenkin katkaisi harrastukseni säännöllisyyden ja lapsienkin hankinta tuli ajankohtaiseksi, joten ratsastaminen jäi vuosiksi taka-alalle.
Kunnes tänä kesänä päätin aloittaa uudelleen.
Kerran viikossa olen pyrkinyt käymään ratsastustunnilla ja välillä lapsukaisetkin ovat halunneet päästä kokeilemaan.
Nyt joulukiireiden ja flunssan takia on tämä viikko jäänyt väliin, mutta kuten tämä postauskin varmaan jo kertoo, niin hepan selkään tekis taas mieli päästä.
Tässä yksi kuva itsenäisyyspäivältä, kun käytiin pojan kanssa ratsastamassa.



Ratsu on kyllä melkein kuin se mun unieni Pumpuli :)

torstai 23. joulukuuta 2010

Nalle-langan käyttöä...

Jotakin on taas valmistunut käsityörintamalla.
Pesukarhulapaset tyttärelle.



Ja sukat omaan jalkaan...



Jouluaatto onkin jo huomenna.



Tämän lahjaksi saadun piparitalon kuvan myötä,
haluan toivottaa teille kaikille oikein

Rauhallista ja Siunattua Joulua!

tiistai 21. joulukuuta 2010

Lapsuuteni kirjat

Sain eilen takaisin lapsuuteni lempikirjan: Heppa Höperö etsii ystävää.
Kirja on riimimuotoon kirjoitettu ja sitä piti minulle lukea niin kauan, että osasin sen jo ulkoa.
Vain pieni osa oli päässyt vuosien kuluessa päässyt mielestä livahtamaan pois...
Kirja oli tosiaankin vuosia lainassa ja olinkin tosi yllättynyt, että tuollainen vihkonen oli vielä luettavassa kunnossa.
Tästä se tarina alkoi...



Maailmalta Heppa ei kuitenkaan ystävää löytänyt ja surullinen hepo palasi kotitalliinsa.
Ystävä kuitenkin löytyi kirjan viimeisillä lehdillä kotipilttuusta, kun sen nurkasta tuli esiin pikkuinen hiiri, joka etsi myös ystävää :)
Näinhän se on todellisessakin elämässä.
Maailmalta kun lähtee ystävää etsimään, niin eihän sitä sieltä löydä.
Lähimmäisen, joka kaipaa seuraa, voi löytää aivan kotinurkilta...


Toinen kirja, joka minulla oli vielä pienempänä lapsena oli Vahti ja Nöpö.
Onnistuin löytämään samanlaisen huutonetin kautta. Tässä pari kuvaa siitäkin:


Tarinassa kissanpentu teki vähän tuhmuuksia, mutta Vahti-koira antoi Nöpölle neuvoja ja lopussa pelasti vielä vedenvaraan joutuneen pikkukisun pulasta.




Tänään alkoi joululomani.
Valmistelut on vielä alkutekijöissä, mutta eiköhän se tästä...
Ei oteta stressiä!

maanantai 13. joulukuuta 2010

Köpötteleviä rapusia

Pikkurapuja näkyi tänä aamuna valojen syttymisen jälkeen toistakymmentä köpöttelemässä.
Parista nappasin kuvan.


Kokoa voi arvioida, kun vertaa vieressä olevaan 5 cm:n kokoiseen katinkultamonniin.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kainuun kukkalapaset

Tässä ne nyt on.
Ristikkäin langat etusormen päälle ja kirjoneuletta tekemään.
Tuloksena syntyi Kainuun kukkalapaset (ohje Suuri Käsityölehti nro 11-12/2006).
Ihastuttava malli.


Lankana oli 7 veljestä, neljässä eri harmaan sävyssä ja pohjavärinä oli luonnonvalkoinen.
Nämä lapaset pääsivät jo eilen käyttöön :)

perjantai 10. joulukuuta 2010

Pikkuiset omillaan...

Eipä se sinirapuemo niitä poikasiaan kauan vahtinut.
Seuraavana aamuna kuoriutuneet poikaset olivat jo lähteneet pähkinänkuoresta omille teilleen.
Vielä en emoa kuitenkaan pois pienestä altaasta siirtänyt, koska emon pyrstönalus ei ollut vieläkään täysin tyhjä.
Äsken nappasin yhdestä pikkuisesta kuvan.
Kokoa rapuvauvalla oli n. 5 mm .



Levollista viikonloppua toivotellen!

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Sinirapujen perhe-elämää

En ole tainnutkaan kertoa, että siniraputyttöni Manta on jo jonkin aikaa kantanut munia.
Viime ajat se on viettänyt täysin kookospähkinänkuoren sisällä.
Tänä aamuna huomasin, että yksi rusokirjoahven oli vähän turhankin kiinnostunut ravun piilopaikasta - päättelin, että nyt siellä on niitä poikasia, joita kirjoahvenet sitten syövät hyvällä ruokahalulla.
Aiemmasta poikueesta vain kaksi poikasta, on onnistunut selviytymään niin isoksi, että olen saanut luovuttaa ne uuteen kotiin.
Tein päätöksen - Manta kuorineen ja lapsineen saa muuttaa pienempään altaaseen turvaan ahneilta kirjoahvenilta.
Tuo piilo oli kyllä erinomaisen helppo siirtää ja nyt se on sijoitettu vielä niin, että pääsin kuvaamaan, mitä kuorensisällä tapahtuu. Tässä muutamia kuvia...

Ensimmäisessä kuvassa on lapsiaan vahtiva sinirapu (Procambarus alleni) ja pienokaisia.



Toisessa kuvassa näkyy emon pyrstönalus. Siellä on edelleen paljon pikkuisia...



Viimeisessä kuvassa on pienokaisia.
Vielä ollaan niin vauvoja, että jaloillekaan eivät ole kaikki päässeet...



Nämä kuvat ovat muuten aika harvinaista herkkua.
Netistä löytyy aika vähänlaisesti kuvia vastakuoriutuneista siniravuista...

maanantai 6. joulukuuta 2010

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle...

Ainakin kiinanruusuni näyttää niin ajattelevan, koska sain muutaman päivän ajan nauttia taas sen valtavan kokoisesta kukasta.



Käsitöitäkin on tullut taas puuhasteltua.
Mies sai uudet villasukat 7 veljestä langasta.
Oli muuten hyvä idea aloittaa sukat varpaista, niin ei tarvinnut ottaa lankaa pois välistä.



Tein itselleni myös kirjoneulelapaset 7 veljestä langasta.
Löysin ohjeesta virheen, mutta koska olin sen jo tehnyt toiseen lapaseen, niin päätin antaa asian olla.
Tässä linkki ohjeeseen.



Innostuin näiden lapasten jälkeen vielä harjoittelemaan paremmaksi/nopeammaksi kirjoneuleen tekijäksi.
Harjoittelin kuviovärien kuljettamista ristikkäin etusormen päällä ja yllätys, yllätys - kirjoneuleen neulominen alkoikin sujua paremmin.

Tuonnempana selviää, mitä sain aikaiseksi...

Mukavaa viikonjatkoa Kaikille!