Jatkan eilen kesken jääneestä kirjoahvenjutustani. Mulla löytyy siis toinenkin pienempi allas työhuoneesta ja sieltä löytyy yllätys yllätys myös yksi kirjoahvenlaji lisää. Siellä uiskentelee keltakääpiöahvenpariskunta, jonka koiras on upean sininen. Yllättävä tuo väritys, kun suomalainen nimi kuitenkin viittaa siihen, että kala olisi keltainen. Onhan siinä vähän keltaistakin, mutta sininen mulle siitä tulee joka tapauksessa ensin mieleen, jos sitä yhdellä adjektiivilla pitäisi kuvata. Yritän tänään ottaa kalasesta uuden kuvan tänne blogiin, koska pariskunnalla on varmaan kutu mielessä värityksestä päätellen. Silloin kalojen värit siis ovat upeimmillaan.
No, niin tässä kuvassa on siis keltakääpiöahvenkoiras. Ymmärrätte nyt varmaan, mitä tarkoitin sinisellä...
Tässä toisessa (myös surkeassa) kuvassa näkyy koiras kosiskelemassa naarasta. Tuo keltainen väri on tyypillinen Apistogramma-suvun naaraille.
Vielä yksi kuva. Tällainen luonnonkaunistus tuolla oli penkissä kukassa (idänsinililja?).
Vielä yksi kuva. Tällainen luonnonkaunistus tuolla oli penkissä kukassa (idänsinililja?).
Tämän kuvan myötä haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille (myös niille ohimennen vieraileville) oikein hauskaa vappua!
4 kommenttia:
upeita kyllä nuo kalat...ja niitä on varmaan mielenkiintonen seurata!
kyllähän niiden touhuja katsellessa ja kalastoa suunnitellessa on tosiaan muutama erinäinen tunti tullut käytettyä. Nyt on onneks vihdoin sellainen mieli niiden suhteen, ettei tee mieli muuttaa mitään!
Ihania kuvia:)
Valloittavan kauniita nämä kalat. Meillä ei ole akvaariota, vaikka ollaan aina mietittykin moisen hankintaa. akvaario/kalakuvia on aina kiva katsella :)
Lähetä kommentti