Kaikkea sitä pitääkin kokeilla

Tällaista se on, kun innostuu tutkailemaan toisten blogeja. Heti tulee sellainen olo, että pitääköhän tuota itsekin kokeilla - ei sillä, että mun elämässä nyt varmaan nyt mitään niin erityisen mielenkiintoista (ainakaan omasta mielestä) tapahtuu, että tämänkin jaarittelun lukijoiden löytäminen on vähintäänkin kyseenalaista. Mutta jonkinlainen halu (toteutus vain on ontunut) päiväkirjan pitämiseen on aina ollut, joten pakkohan tätä on kokeilla...

Äsken kesken tämän kirjoittelun piti rynnätä ulos. Vein ensi kerran tänä keväänä pyykit ulos kuivumaan ja tottakai tähän paikalle piti jonkin kuuron osua. Siinä vaiheessa, kun kiskoin viimeisiä pyykkejä pois narulta, sataminen sitten loppuikin. Hyvä puoli tässä jutussa oli se, että pyykit olivat jo ehtineet aikalailla kuiviksi, eivätkä ehtineet onneksi kastuakaan :)

Sisustaminen on meikäläiselle sangen vieras ala. Mututuntumalla toimitaan aika pitkälle. Sen verran kuitenkin sain miehen kanssa aikaiseksi, että siirrettiin mikro toiseen kohtaan tässä viikko takaperin. Sen takana oli piilossa edellisen asukkaan valitsema kaakelikuva. Välillä se mua jotenkin ärsytti, mutta nyt tuntui taas siltä, että voishan tuota taas hetken aikaa katsellakin.