Kissajuttua

Noista kissoista ei ole tullutkaan kirjoiteltua mitään, joten ehkä nyt olis jo aika. Sinänsä niiden elämä on sellaista tasaista taplaamista, kun ovat aina sisällä ja tykkäävät nukkua melkein kaiken päivää.

Nämä leikatut kollit ovat velipuolia keskenään, mutta niiden luonne on aivan erilainen. Vanhempi lokakuussa 6 vuotta täyttävä cremen värinen, kutsumanimeltään Robin on kiltti, rauhallinen, seurallinen ja pitkämielinen lastenkin kaveri. Erityisominaisuutena on se, että se kerjää aina multa riksut (ruokin nämä Royal Canin riksuilla). Ruokakupit on vessassa, joten jos Robin sinne mun kanssa pyrkii, niin riksuja pitää lisätä.

(Mene nyt sen kameras kanssa - mä huilaan nyt)

Nuorempi sinivalkoinen Anton, joka täytti eilen kolme vuotta, ei ole luonteeltaan aivan veljensä veroinen. Anton on varautuneempi, hivenen arkakin ja omissa oloissaan viihtyvä. Yleensä Anton tulee mun paijattavaksi iltaisin, kun tietää, että lapset ovat jo siirtyneet nukkumatin maille tai silloin, kun se on varma, ettei lapsista ole "vaaraa". Erityisominaisuutensa on tälläkin kissalla: se pitää huolen siitä, että kupissa oleva vesi on raikasta eli hoitajalleen helppoja kissoja, kun voi tyydyttää niiden tarpeita sen mukaan, kumpi tulee seuraksi vessaan.

(Mua vähän pelottaa tuo sun härveli - kato nyt, silmätkin alko vuotaa..)

Rodultaan nämä ovat siis eksoottisia lyhytkarvoja (exotic = EXO) eli lyhytkarvaisia persialaisia. Päädyin tähän rotuun, kun halusin vaivattomasti sisätiloihin sopeutuvia kissoja, joilla on rauhallinen ja seurallinen luonne. Sellaisiahan nämä ovatkin ja ulos ei mennä, vaikka ulko-ovi olisi auki. Joskus sain kivoja reikiä selkänahkaani, kun meinasin naapurille näyttää Robinia, joka ei halunnut avartaa maailmaansa kotitalon ulkopuolelle.

Kissamaisin terveisin