Jopas on jännää...

Eilen kuoriutuivat rusokirjoahventen pikkuiset. Iskä- ja äiti-kala tuolla innolla pienokaisiaan vahtivat. Mun kamerakin oli niiden mielestä vaarallinen vihollinen, jolle nyt ainakin piti vähän pullistella. Mitään turhan rähjääjiä nämä eivät kuitenkaan ole, vaan ne jotka oikeasti tulee liian lähelle ajetaan aika lempein ottein pois (olen joskus nähnyt sellaisiakin kirjoahvenia, jotka ovat niin aggressiivisia, että muut kalat joutuvat suurinpiirtein yhdessä nurkassa kökkimään).

Lapsukaiset on sijoitettu hoitokuoppaan ja ne on jo ainakin kaksi kertaa tähän mennessä vaihdettu eri kuoppaan. Laitan tähän kuvan, josta voitte etsiskellä pienokaisia (sori, parempaa ei oo esittää...). Vahtiva isukki näkyy taustalla. Pienestä se on elämä kalan aloitettava, kameran automaattitarkennuskaan ei oikein ymmärtänyt, että mikähän se rouvan kuvauskohde nyt mahtaa olla ja tarkennus poikasiin on sen mukainen...

No, vinkkinä voin sanoa, että poikaset ovat pieniä (heh!) ja aika punaisia väriltään ja ne eivät siis vielä ui, joten pohjalta ne tarkkasilmäinen voi löytää. (keskikohdasta jonkinverran vasemmalle...)

Mulla on jotain muutakin ainakin mulle jännää meneillään. Eilen sain sen kiinanruusutilauksen laskun, joten kiinarit ovat pian tulossa tännepäin - ehkä jo viikon päästä ne on täällä, jos vaan pankkiasiat menee ongelmitta ja nopeasti eteenpäin.

Mukavaa viikonloppua teille ystäväiseni!