Lapsuuteni kirjat

Sain eilen takaisin lapsuuteni lempikirjan: Heppa Höperö etsii ystävää.
Kirja on riimimuotoon kirjoitettu ja sitä piti minulle lukea niin kauan, että osasin sen jo ulkoa.
Vain pieni osa oli päässyt vuosien kuluessa päässyt mielestä livahtamaan pois...
Kirja oli tosiaankin vuosia lainassa ja olinkin tosi yllättynyt, että tuollainen vihkonen oli vielä luettavassa kunnossa.
Tästä se tarina alkoi...

Maailmalta Heppa ei kuitenkaan ystävää löytänyt ja surullinen hepo palasi kotitalliinsa.
Ystävä kuitenkin löytyi kirjan viimeisillä lehdillä kotipilttuusta, kun sen nurkasta tuli esiin pikkuinen hiiri, joka etsi myös ystävää :)
Näinhän se on todellisessakin elämässä.
Maailmalta kun lähtee ystävää etsimään, niin eihän sitä sieltä löydä.
Lähimmäisen, joka kaipaa seuraa, voi löytää aivan kotinurkilta...

Toinen kirja, joka minulla oli vielä pienempänä lapsena oli Vahti ja Nöpö.
Onnistuin löytämään samanlaisen huutonetin kautta. Tässä pari kuvaa siitäkin:

Tarinassa kissanpentu teki vähän tuhmuuksia, mutta Vahti-koira antoi Nöpölle neuvoja ja lopussa pelasti vielä vedenvaraan joutuneen pikkukisun pulasta.

Tänään alkoi joululomani.
Valmistelut on vielä alkutekijöissä, mutta eiköhän se tästä...
Ei oteta stressiä!