Olka-neiti

Syksyllä 2006 näin sen ensimmäisen kerran akvaariomaailma-lehden kannessa.
Ajattelin heti, että "vau, onpa upee! Mulle tollainen ihana sinisilmäinen kala".
Kyseessä oli sinileukakirjoahven.
Se ei kuitenkaan soveltunut silloiseen kalastooni.
Joka kerta, kun näin jossain sinileukojen poikasia, olisin kuitenkin sellaisen halunnut mukaani.

Laji teki siis minuun heti silloin alussa lähtemättömän vaikutuksen.

Mutta nyt mulla vihdoin on sinileukatyttö, Olka-neiti!

Olka-neiti ei saanut kumppania ja tuskin tulee sellaista saamaankaan.
Tämän lajin huono puoli kun on jatkuva lisääntyminen ja huono käytös kudun aikana.
Laji, josta sanotaan, että lisääntymiseen riittää, että vesi on märkää.

Yksinään Olka-neiti on käyttäytynyt varsin mallikkaasti.
Se on mun lemmikkikala, joka tulee kurkistelemaan lasin toiselle puolelle, että "jokos olis ruoka-aika".
Ei se vaikuta lainkaan stressaantuneelta ja taitais olla niin, että jatkuva lisääntyminen stressais sitä paljon enemmän - joidenkin on vain parempi elää yksin :)
Mikään ihan tirriäinen tuo kala ei ole ja se kasvaa/komistuu tuosta vielä, mutta kyllä se onneksi tuollaiseen parisataalitraiseen sopii ihan hyvin aikuisenakin.