tiistai 12. heinäkuuta 2011

Veljekset, muttei ilvekset

Pitkästä aikaa kissajuttua.
On jäänyt varmaan kertomatta, että nämä meidän exot ovat kyllä todella hyvät kaverit.
Minulla on elämäni aikana ollut useampiakin kissoja yhtä aikaa, mutta ehdottomasti nämä velipuolet ovat tulleet keskenään kaikkein parhaiten toimeen.
Tässä otos viime yöltä, joka kertoo näiden suhteesta enemmän kuin tuhat sanaa :)


Mietin aamulla, että mistähän johtuu, että nämä ovat aina olleet niin hyvää pataa keskenään.
Muistin sitten sen päivän, kun Anton tuli meille 5 kuukauden ikäisenä.
Ensimmäiseksi Robinin nähdessään se ryntäsi kihnuttamaan itseään Robinin kylkeen - samoin kuin kissa tekee joskus omistajansa jalkoja vasten.
Asia oli sillä selvä - Robin ei edes ehtinyt kähähtämään - eihän tuolle pikkuiselle voi olla kiukkuinen.



Ps. Muistakaahan arvontani! Lukijat ainakin ovat palanneet näkyviin ja toivottavasti kommentointikin toimii taas kunnolla!

2 kommenttia:

PikkuBertta kirjoitti...

Voi hitsi...ne on kyllä samannäköiset...

Sude kirjoitti...

Kysyit niitten elukoitteni täytteestä. Laitan aina nöttösen riisiä sukkahousunpalasen sisässä vartalo-osan alaosaan. Pysyvät paremmin eri asennoissa ja tulee mukavan painavia, mutta ei kyllä kestä sitten pesua. Jalkoihin ja käsiin laitan vain kärkeen tiukan pallon pumpulia, niin heiluvat letkeästi :)
Kyllä on hauskan näköisiä kissoja. Meillä vain tavallisia maatiaiskatteja 5 kappaletta.