Äitienpäivä

Aika kehno aloitus tuli tälle äitienpäivälle. Aamulla heräsin ennen seitsemää, kun kissa kaaputti ja kaaputti lattiaa. Syykin selvisi, kun menin katsomaan - kissa oli juuri pissannut pojan koulurepun päälle. Ei siinä auttanut, kuin poikakin herättää reppuaan tyhjentämään, kun tiesin niiden pojan lahjojen olevan siellä. Reppu senjälkeen pesukoneeseen, hiekka-astian putsaus ja takaisin sänkyyn.

Olin juuri näkemässä jotain unta, kun vierestä alkoi kuulua "äiti herää, äiti herää". Viimein, kun sain jotain önistyä vastaukseksi, poika kyseli, että "mitä tuolle kukalle (malakanlaikkuvehka) tehdään, kun kissa on syönyt sitä". Niin, että tosi tärkeää asiaa oli... Kysyinkin mieheltä, että saisinko pikakelauksen seuraavaan päivään, kun tämä päivä alkoi näin hyvin?!

Viimein, aikani sängyssä makoiltuani totesin, että pakkohan täältä on nousta tai jään tänne loppupäiväksi. Muut olivat jo nousseet ja päättäneet, että annetaan nyt äidin nukkua (aivan, kun sitä enää olisi nukuttua saanut). Että semmoista...

Tulihan se laulukin sitten lapsilta useampaankin kertaan, kun yritin siitä videoleikkeen tehdä, eikä äänentallennus ensin onnistunut (pakkohan mun oli jotain keksiä, kun en tajunnut kuunnella ensimmäisellä laulukerralla ennenkuin tuli kolmannen kerran se "paljon onnea vaan". Harmitti, kun jäi lasten laulu kuulematta... pahuksen telkkari, kuka senkin avasi.). Tosin äsken, kun siirsin ne leikkeet koneelle tajusin, että kuvasin pystyasennossa ja videoleikettä ei taida pystyä kääntämään, mutta olkoon...

No, ei se koko äitienpäivä onneksi ole täysin pilalle mennyt, vaikkei alku niin hohdokas ollutkaan ja kommelluksia on sattunut vielä sen jälkeenkin.

Poika oli tosiaan askarrellut koulussa keittiöön tarpeellisia juttuja.

Sain tällaisen pannunalusen. Keskellä on n-kirjain ja ylhäällä sydän...

...ja tällaisen pannulapun. Opettaja oli kuulema käskenyt laittaa sen kiinni huopakankaaseen, ettei äidin näpit pala. Minä ensin luulin, että tämä on tarkoitus asentaa seinälle, kunnes poika kertoi, että se on pannulappu.

Mieskin lahjoi minua vielä sen jälkeen, kun tultiin seurakunnasta, vähän kevyempien vaatekappaleiden muodossa. Herää kysymys, kummalle ne on tarkoitettu, mutta eivät ne kyllä miehelleni päälle mahdu...

Kevätpikkusydämet alkavat olla täällä parhaimmillaan näin äitienpäivän kunniaksi. Niiden kuvan myötä haluan toivottaa...

Oikein Lämminhenkistä Äitienpäivän jatkoa Teille Kaikille!