Sainpas valmiiksi... Lilasta novitan virkkauslangasta toteutin tällaisen virkatun kieloliinan. Olen näitä ennenkin tehnyt, kun itse tykkään tästä mallista.
En nyt vielä sitä silittänyt, joten ei nyt aivan täydelliseltä varmaan tässä kuvassa näytä. Tahtoo tulla silitettyä nuo liinat vasta sitten, kun ne pitäisi laittaa pöytään tai antaa lahjaksi... Ihme, kun sain nuo langanpätkätkään pääteltyä. Tuli nimittäin tuolta laatikosta lankojen keskeltä vastaan kaksi liinaa (toinen neulottu), jotka ovat kyllä muuten valmiita, mutta nuo langanpätkät pitäis varmaan päätellä...
Pian pääsee se tyttären pusero puikoille. Melkein kaikki mun aloitetut työt ovat virkattavia (paria talvisempaa juttua lukuunottamatta) ja mä olen vähän sellainen tyyppi, että virkkaan vain aina jossain välissä silloin, kun sattuu huvittamaan. Neuletyöt valmistuvat tasaisemmin... No, nyt tuli itsellekin perusteltua, että miksi taas kannattaa aloittaa uusi työ...
Pian pääsee se tyttären pusero puikoille. Melkein kaikki mun aloitetut työt ovat virkattavia (paria talvisempaa juttua lukuunottamatta) ja mä olen vähän sellainen tyyppi, että virkkaan vain aina jossain välissä silloin, kun sattuu huvittamaan. Neuletyöt valmistuvat tasaisemmin... No, nyt tuli itsellekin perusteltua, että miksi taas kannattaa aloittaa uusi työ...
2 kommenttia:
ihana on!!
Kaunis liina! Ja kissat - no, niitä auringonkukkia ei ole enää yhtään jäljellä... Taidan kylvää hajuherneiden siemenet suoraan kukkapenkkiin, jotta olis edes jotain toivoa.
Lähetä kommentti