On ihanaa löytää tuolta puutarhasta melkein joka päivä jotain uutta kuvattavaa. Osa kukkasista on vain sinne jostain kulkeutunut ja minä en ole niitä tarkoituksella sinne hankkinut. Myös edellisellä omistajalla on ollut sormensa pelissä.
Tämä kukkanen kuuluu lemmikille. Pieni se on, mutta jotenkin sievänsininen. Kuva ei tee värisävylle kyllä oikeutta...
Tämä kukinto kuuluu arovuokolle. Naapurilta olen näitä saanut jo useampana vuotena. Nyt näyttää talvehtineen.
Tällaista luonnonorvokkiakin tuolta löytyy. Monena vuonna olen nyppinyt ne pois rikkakasvina, mutta toisaalta onhan tuo ihan nättiäkin.
Ja sitten tämä riesa, josta en niin hirveästi piittaa kukkapenkissäni, mutta toisaalta tiedän, että siitä eroonpääseminen on ihan toivotonta. Amppelissa maahumala on ihan nättiäkin, mutta penkkiin en olisi sitä itse koskaan laittanut.
Vielä yksi kuva. Särkynyttä sydäntä kuvaan varmasti vielä myöhemminkin, mutta pitihän nämä ensimmäisetkin kukat ikuistaa. Sen kukat ovat oikeastikin aivan sydämenmuotoiset ja minun sydämestäni pienen palan nämäkin Luojan ihmeet ovat vieneet.
Tämä kukkanen kuuluu lemmikille. Pieni se on, mutta jotenkin sievänsininen. Kuva ei tee värisävylle kyllä oikeutta...
Tämä kukinto kuuluu arovuokolle. Naapurilta olen näitä saanut jo useampana vuotena. Nyt näyttää talvehtineen.
Tällaista luonnonorvokkiakin tuolta löytyy. Monena vuonna olen nyppinyt ne pois rikkakasvina, mutta toisaalta onhan tuo ihan nättiäkin.
Ja sitten tämä riesa, josta en niin hirveästi piittaa kukkapenkissäni, mutta toisaalta tiedän, että siitä eroonpääseminen on ihan toivotonta. Amppelissa maahumala on ihan nättiäkin, mutta penkkiin en olisi sitä itse koskaan laittanut.
Vielä yksi kuva. Särkynyttä sydäntä kuvaan varmasti vielä myöhemminkin, mutta pitihän nämä ensimmäisetkin kukat ikuistaa. Sen kukat ovat oikeastikin aivan sydämenmuotoiset ja minun sydämestäni pienen palan nämäkin Luojan ihmeet ovat vieneet.
3 kommenttia:
Minun särkynyt sydän on niin pieni ja surkea alku vasta - tosin pitkään luulin, ettei se lähde ollenkaan kasvamaan.
Mulla oli kans ne ens alkuun ihan olemattomia ja ahnehdinkin niitä tosi monta. Viime kesänä vietiin puolet niistä mun kotipaikalle, koska liikaahan niitä oli. Kasvavat siis yllättävän suuriksi puskiksi.
Kevät on sitten ihanaa aikaa,kun luonto ja kukkaset herää eloon,niin tuntuu että itsekin saa uutta voimaa:)
Kiitti neuvoista blogissani::))
Lähetä kommentti