Siniravuista on tullut meidän perheen lasten lemmikkejä. "Voi, kuinka söpö", kuului yksikin päivä vajaa nelivuotiaan neitokaisen suusta. Oikein on lapsilla kisa, kumpi saa tiputtaa ravuille ruokaa. Toisaalta ymmärrän lapsukaisia hyvin - onhan se aika erikoinen näky, kun jo aika suurehko rapu kiipeää etulasia vasten ja kerjää ruokaa. Tässä pari huonohkoa kännykkäkuvaa Manta -ravusta, joka on vaihtanut taas viime yönä kuorta, joten kokoa on tullut jälleen lisää.
Noin päivää ennen kuorenvaihtoa ja myös n. päivän sen jälkeen, rapu ei tule syömään näkysälle, joten vielä en osaa sanoa, kuinka kookas Manta nyt on. Yritän napsia siitä uusia kuvia, kunhan se taas saapuu ruokaansa vaatimaan.
Manta on muuten jo kaksinkertainen leski. Aikaisemmin esitelty Ukko ei sekään elänyt kuin vajaa kaksi viikkoa altaassamme. Pidinkin tuossa aiemmin otetussa kuvassa huonona merkkinä tuota vaaleanpunaista sävyä, joka siinä ravussa näkyi. Myöskin sininen väri oli siinä omituisen haalea. Luultavasti ei siis ihan terve yksilö ollut kyseessä.
Mantalla on kuitenkin nyt kolmas mies. Sain siitä hyvitystäkin, koska samasta paikasta noudettu ensimmäinen ukko kuoli siihen siirtostressiin vuorokauden kuluessa. Tämä kolmas ukko on ollut tuolla nyt reilut kaksi viikkoa ja on vaikuttanut ihan pirteältä tapaukselta. Toinen saksi siltä oli katkennut jo meille tullessa, mutta kuorenvaihdon yhteydessä toinen puoli siitä oli jo tullut vähän takaisin. Seuraavan vaihdon jälkeen, se on varmaan ihan kunnossa jo.
Ukko välttelee Mantaa vielä toistaiseksi, joten pikkurapuja ei ole vielä tulossa. Se välttely onkin varmaan ihan järkevää toimintaa, koska kokoero näiden kahden välillä on vielä aika suuri. Manta saattaisikin vahingoittaa liian läheiseksi tungettelevaa pikkupoikaa... No, eiköhän se siitä, kun Mantan kasvu kuitenkin pian alkaa hidastumaan.
Tällaisia rapujuttuja tällä kertaa. Mukavat viikonloput jo toivottelinkin edellisessä postauksessa, mutta toistetaan ne nyt vielä eli mukavaa viikonloppua toivotellen
"Eikö se alkais oleen jo ruoka-aika?"
"No, tuleeko sitä ruokaa?"
Noin päivää ennen kuorenvaihtoa ja myös n. päivän sen jälkeen, rapu ei tule syömään näkysälle, joten vielä en osaa sanoa, kuinka kookas Manta nyt on. Yritän napsia siitä uusia kuvia, kunhan se taas saapuu ruokaansa vaatimaan.
Manta on muuten jo kaksinkertainen leski. Aikaisemmin esitelty Ukko ei sekään elänyt kuin vajaa kaksi viikkoa altaassamme. Pidinkin tuossa aiemmin otetussa kuvassa huonona merkkinä tuota vaaleanpunaista sävyä, joka siinä ravussa näkyi. Myöskin sininen väri oli siinä omituisen haalea. Luultavasti ei siis ihan terve yksilö ollut kyseessä.
Mantalla on kuitenkin nyt kolmas mies. Sain siitä hyvitystäkin, koska samasta paikasta noudettu ensimmäinen ukko kuoli siihen siirtostressiin vuorokauden kuluessa. Tämä kolmas ukko on ollut tuolla nyt reilut kaksi viikkoa ja on vaikuttanut ihan pirteältä tapaukselta. Toinen saksi siltä oli katkennut jo meille tullessa, mutta kuorenvaihdon yhteydessä toinen puoli siitä oli jo tullut vähän takaisin. Seuraavan vaihdon jälkeen, se on varmaan ihan kunnossa jo.
Ukko välttelee Mantaa vielä toistaiseksi, joten pikkurapuja ei ole vielä tulossa. Se välttely onkin varmaan ihan järkevää toimintaa, koska kokoero näiden kahden välillä on vielä aika suuri. Manta saattaisikin vahingoittaa liian läheiseksi tungettelevaa pikkupoikaa... No, eiköhän se siitä, kun Mantan kasvu kuitenkin pian alkaa hidastumaan.
Tällaisia rapujuttuja tällä kertaa. Mukavat viikonloput jo toivottelinkin edellisessä postauksessa, mutta toistetaan ne nyt vielä eli mukavaa viikonloppua toivotellen
1 kommentti:
Mulla ei oo ku liuta sukarapuja. Tekis mieli just tuota sinistä laatua, vain en oo uskaltanu ottaa, kun isossa altaassa on suht ärhäköitä harlekiininuoliaisia.
Lähetä kommentti