Kielot kukkivat pihallamme. Niihin liittyykin montakin muistoa, mutta tässä pari...
Ensinnäkin kielojen ihanaa tuoksua en unohda koskaan. Äidilläni oli lapsuudessani ihanaa kieloparfyymia, jonka pulloa piti aina käydä varovasti availemassa ja sen tuoksu oli pienestä lapsesta sanoinkuvaamattoman ihana. Myöhemmin kuulin (äiti taisi yllättää minut), että siinä pienessä pullossa oli kielon kuva ja tosiaan se tuoksu oli aivan puhdas kielon tuoksu.
Toiseksi, ehkä osaksi näiden lapsuuden ihanien muistojenkin takia, halusin hääkimppuuni luonnonkieloja. Meidät on mieheni kanssa vihitty kielonpäivänä eli 14.6 ja kimpussani tosiaan oli juuri parhaimmillaan olevia kieloja, jotka itse olimme siihen poimineet. Sinänsä ei siis varmaan ole yllättävää, että puutarhaanikin päätyi kieloja...
Toinen lapsuudestani tuttu kukkija on sireeni. Aina, kun lapsena huomasin sireenin aloittaneen kukintansa, kävin työntämässä nenäni niiden ihaniin kukkiin kiinni ja jälleen se tuoksu... Tänään sain käydä ihastelemassa omassakin puutarhassa sireenin kukintaa ja täytyy tunnustaa, että taas työnsin nenäni niihin kiinni aivan kuin pienenä.
Kukkihan siellä muitakin tänään. Kääpiöomenapuu on nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kukassa. Saa nähdä tuleeko siihen yhtään omppua - vielä ei ole kertaakaan tullut...
Kauniista Helluntaipäivästä nauttien
Ensinnäkin kielojen ihanaa tuoksua en unohda koskaan. Äidilläni oli lapsuudessani ihanaa kieloparfyymia, jonka pulloa piti aina käydä varovasti availemassa ja sen tuoksu oli pienestä lapsesta sanoinkuvaamattoman ihana. Myöhemmin kuulin (äiti taisi yllättää minut), että siinä pienessä pullossa oli kielon kuva ja tosiaan se tuoksu oli aivan puhdas kielon tuoksu.
Toiseksi, ehkä osaksi näiden lapsuuden ihanien muistojenkin takia, halusin hääkimppuuni luonnonkieloja. Meidät on mieheni kanssa vihitty kielonpäivänä eli 14.6 ja kimpussani tosiaan oli juuri parhaimmillaan olevia kieloja, jotka itse olimme siihen poimineet. Sinänsä ei siis varmaan ole yllättävää, että puutarhaanikin päätyi kieloja...
Toinen lapsuudestani tuttu kukkija on sireeni. Aina, kun lapsena huomasin sireenin aloittaneen kukintansa, kävin työntämässä nenäni niiden ihaniin kukkiin kiinni ja jälleen se tuoksu... Tänään sain käydä ihastelemassa omassakin puutarhassa sireenin kukintaa ja täytyy tunnustaa, että taas työnsin nenäni niihin kiinni aivan kuin pienenä.
Kukkihan siellä muitakin tänään. Kääpiöomenapuu on nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kukassa. Saa nähdä tuleeko siihen yhtään omppua - vielä ei ole kertaakaan tullut...
Kauniista Helluntaipäivästä nauttien
1 kommentti:
iltalukusilla....
ihania kieloja!ne on kyllä tosi romanttisia..
Lähetä kommentti