lauantai 26. syyskuuta 2009

Paita valmiina...


Tällainen siitä tyttären paidasta sitten tuli.



Yritän malttaa mieleni vähän aikaa noiden neulomusten kanssa, mutta eiköhän tässä pian taas puikkoihin saa tarttua...

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Jotain valmista ja käsityötauko

Tällaiset vauvansukat sain eilen valmiiksi.



Viime aikoina on käsitöiden tekemistä ja muutakin elämää hankaloittaneet tuntohäiriöt käsissä. Lanka on tuntunut käsissä todella omituiselta, joten ei ole hirveästi edes huvittanut mitään tehdä. Tänään kävin fysioterapeutilla ja jumissahan ne hartiat ovat. Käsitöiden tekemistä ei suositella, ennenkuin jumitukset saadaan pois. Se tyttären paita on tosin enää parin sauman ompelemista vaille valmis, joten sen aion tässä lähipäivinä kuitenkin tehdä, mutta muuten on varmaan pakko paussia pitää...

Kurja juttu muuten sattui noiden rapujen kanssa. Se sinirapupoitsu sai jonkinlaisen siirtostressin/kuorenvaihto epäonnistui ja kuoli vuorokauden kuluttua meille saapumisestaan. Tyttörapu on tuolla edelleen ja vaihtoi tänään onnistuneesti kuortakin, joten sillä ei mitään hätää liene. Nyt vaan joudun etsiskelemään uuden poitsun tuonne, muuten ei pikkurapuja tule...

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Haaveiden toteuttelua


Kesällä sain ajatuksen kukkaverhosta työhuoneeseeni. Aluksi ajatuksena oli, että kasvina siinä olisi ollut sinikohtalonköynnös, mutta koska se ei arvosta aivan noin voimakasta valoa, päätin laittaa siihen kärsimyskukkaa. Eilen siis löysin kärsimyskukat, joten tänään ne jo pääsivät paikalleen. Tällaiselta tämä nyt näyttää tällä hetkellä.



Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Tuki löytyi paikallisesta agrimarketista jo aiemmin kesällä. Olin nähnyt samanlaisen Kolmannen kerroksen viidakko -blogissa ja tiesin heti, että tuollaisen minäkin haluan keppi-naru -systeemien asemasta. Ongelmana meillä oli vain tuen kiinnitys, koska meillä ei ole mitään verholautoja, vaan pelkät verhotangot. Kiinnitin tuen verhonipsujen metalleilla (ne nipsuttimet poistin ensin). Pihtiä siinä vähän tarvittiin, kun piti taivuttaa ne lenkit tuen ympärille ja kääntää vielä koko systeemiä 90 astetta, mutta lopputulos vaikutti ihan toimivalta ja riittävän tukevaltakin. Nyt pitäisi saada vain kärsimykset pysymään hengissä ja vehmaina! Toivottavasti saan ne vielä kukkimaankin, niin pääsen kertomaan, mistä kasvin nimi (jopa tieteellinenkin) tulee...

lauantai 19. syyskuuta 2009

Olipas tänään hyvä päivä




Aamusella touhusimme miehen kanssa puutarhassa. Parturoimme luumupuuta ja pieni tuomi sai lähteä puutarhastamme kokonaan. Hävitysuhan alla ollut lumipalloheisi oli myös parturoitavana - nyt se on aivan kuin uusi pensas.



Kovasti toivomme, että saamme siitä kirvat nyt häädettyä, kun ei ole aivan niin tiheä.

Tällainen kasa niitä perkuujätteitä tänään kertyi...



En olekaan vielä kertonut, että mun pistokkaiden juurrutukset ovat epäonnistumassa. Kiinanruusun alku mätäni täysin ja kärsimyskukan pistokas kuivuu jälleen. Kiinanruusu ei ollut niin suuri pettymys (niitä kun mulla on), mutta tuon kärsimyskukan suhteen sormet syyhysivät edelleen. Soittelin lähimpään Plantageniin, mutta heiltäkään ei kärsimyskukkia löytynyt. Sain päähäni Keskisen kyläkaupan - saisimme viedä pojankin samalla synttäripäiväajelulle. Niinpä lähdimme matkaan...

Matkalla tuli mieleen se Kalajuttu - sieltä kun saattaisi löytyä sinirapujakin, kun hiljattain oli kuollut ne kaksi isoa siniharjarapua, joten isoja rapuja tilalle olisi ollut kiva saada. Ne saattaisivat lisääntyäkin, jos sattuisi eri sukupuolta löytämään... Menin ensin sinne ja olihan siellä niitä. Tässä kuvassa vesselit kotiutuksessa muovipussissa.



Myyjä ei ollut perehtynyt näiden sukupuolieroihin, mutta muistin, että olin kuullut saksien eroista, joten valitsin nämä (mitä niitä nyt ehti siinä tohinassa katselemaan, kun meinasivat myyjän haavista heti lähteä...). Nyt huomaa, että oikeanpuoleisella on isommat sakset ja kotialtaassa olin näkevinäni sillä myös ne koiraan paritteluväkäset ja toisella sellaisia ei ollut, joten nyt uskon, että nappiin meni tämäkin homma.

Keskisen puolella menin tietysti uteliaana kukkaosastolle ja mitä näinkään - kärsimyskukkia!! Niitä oli kolmea sorttia, joista yhdestä en tykkää ja toista lajiketta oli vain yksi (luultavasti se tavallinen) ja kolmatta oli kyllä useampia. Minä nappasin kaksi jälkimmäistä kärryyn ja miestä etsimään ja kyselemään, että kumpi otetaan. Mies sanoi, että ota molemmat ja mä tietty otin!!! Nämä kun olivat siellä todella edullisiakin.

Tämän ruukussa lukee passiflora, joten luultavasti kyseessä on se tavallinen muoto (Passiflora caerulea).



Tämän mukana oli lappu, jossa lukee Passiflora morifolia 'Andy' ja kukan kuvakin oli mukana. Oikein rehevä kasvi ja nuppujakin löytyi. Ensimmäisessä kuvassa on siis yksi nupuista.



Ihan selvää johdatusta tässä oli. Kävin nimittäin sitten vähän myöhemmin taas kukkaosastolla hakemassa vielä ruukut näille uusille kasveille, niin menin sen telineen ohi uudestaan, jossa näitä oli ollut. Jäljellä ei ollut enää sitä toistakaan kärsimyskukkaa (Andya). Vain sitä kolmatta lajiketta, jota en olisi ostanutkaan.

Meillä oli kyllä muutenkin tosi onnistunut päivä koko perheellä. Kaikki oikeastaan löytyi, mitä hakemaan lähdettiin. Poikakin oli reissusta mielissään - sai mm. nähdä monsteriauton.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Lapsen suusta kuultua


Kyllä noilla lapsilla on sitten välillä hauskoja juttuja. Vanhempi lapsistani aloittelee partiota ja vajaa nelivuotias kuuli tämän ja olis tietty halunnut mukaan. Itkun seasta kuului vaativa huuto: "mäkin haluun mennä sinne parturiin leikkimään".

Käsitöitäkin on tullut vähän tehtyä, mutta mitään valmista ei ole nyt vielä esittää. Välillä kun tekee kahteen kertaan, niin ei pääse homma loppumaankaan... Työnteko tahtoo myös "haitata" harrastuksia.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Lisää epätavallisia kukkijoita


Eipä jäänyt lumipalloheisi ainoaksi oudoksi kukkijaksi. Nyt on unkarinsyreenissäkin kukka.



Lämminhän tämä syksy on ollut, kun tuollaisia suorituksia puutarhan kasvit tekee.

Miehen kanssa pohdimme muuten tuon aiemmin kuvatun lumipalloheisin kohtaloa. Sillä alkaa olemaan melkein tunnearvoa, kun sen kuva aivan telkkariin astikin pääsi. Ja aivan kuin se kukillaan haluaisi kertoa, että tappakaa ne kirvat, eikä mua. Niinhän se on, että ne kirvat siinä ärsyttää, muutenhan lumipalloheisi on meidän puutarhan pensaista kaunein. Näillä näkymin tämä pensas saa jatkaa eloaan pihamme keskeisimmällä paikalla. Myrkytykset siis jatkuvat...


tiistai 1. syyskuuta 2009

Ihmettelyä ja kuukauden ajatelma


No, voi ihme kerrassaan. Piti melkein silmiä hieraista, kun vilkaisin poistoa odottelevaan lumipalloheisiin. Oikein mieheltäkin kysyin, että onko tuossa puskassa oikeasti kukkia ja olihan niitä. Tässä on kuvakin, jonka kävin äsken nappaisemassa...



Yrittää varmaan saada mua perumaan poistopäätöstä, kun moisia kukkia esittelee. Ei voi mitään, kirvapesähän tuo on, vaikka kukat ovatkin tosi kauniit.

Sitten tämän kuukauden ajatelma.

Tee se!

Kun ajattelet jotain hyvää asiaa, jonka voisit jonkun hyväksi tehdä, älä pelkästään ajattele sitä. Tee se!

Kun sinulla on ystävällinen ajatus, ilmaise se. Puhalla siihen elämä. Toteuta se käytännössä.

Kun ihailet jotakin jonka joku on sanonut tai tehnyt, avaa suusi ja sano se. Se rikastuttaa teidän kummankin elämää.



Tämän kirjoittajasta minulla ei ole tietoa, mutta aika kauniita ajatuksia...