torstai 30. heinäkuuta 2009

Kameran kanssa puutarhaa tutkimassa


Kävin taas vähän kuvailemassa puutarhassa.

Hyvältä tuoksuva romanze-ruusu kukkii. Tähän ihastuin muutama vuosi sitten jossain puutarhalehdessä sen nähtyäni. On muuten ainut jaloruusu, joka on mulla maahan istutettuna.



Saman kasvin kukka jo isoksi auenneena...



Lisää samantyyppistä punaista löytyy tienvierusaidasta, jossa on rusopajuangervoja.



Tarha-alpit kukkivat myös...



...samoin kuunliljat.




Suklaakirsikat alkavat näyttää jo lupaavilta...



...mutta tämä kääpiöomenapuun (pirja tai punakaneli) ensimmäinen ja ainut omena odottaa vielä väriä poskiinsa.



Mukavaa loppuviikkoa toivotellen

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Se kasvaa sittenkin...


Viime päivinä olen saanut viettää aikaani rakkaiden ystävien seurassa, joten pidin myös postailusta "pienen tauon".

Lauantaina näin yllättävän näyn - jo homehtuneeksi luulemani chili oli itänyt!!! En mä olekaan siis aivan toivoton siemenestäidättäjä. Siinä se chili nyt on tuossa kuvassa turveruukussa...



Kuvaan pääsivät myös, tämän muutaman päivän tauon aikana, saamani/hankkimani vanhatpojat. Toinen niistä kukkii vaaleanpunaisin ja toinen valkoisin kukin (jos kukkii...). Löysin varastosta tuon kääpiösuojaruukun (mikähän se niistä kääpiöistä muuten on Lystikäskö?) ja se vaaleanpunainen vanhapoika pääsi siihen.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Vauvantossut


Ne on nyt valmiit. Tällaisia vastaavia esittelin jo tuolla ihan ensimmäisten postauksen joukossa, mutta kerronpa taas jotakin näistä. Sain siis silloin reilu kolme vuotta edesmenneeltä isotädiltä tyttärelleni tossut. Hän oli ostanut ne valmiina, joten näiden ohjetta en ole koskaan saanut/löytänyt mistään. Ohje on siis valmiita tossuja tarkastelemalla aikaansaatu. Täysin identtinenkään se ei ole: tossuni ovat alkuperäisiä kapeammat ja pidemmät ja tossujen pohjan ohjeen keksin itse, koska halusin toteuttaa sen varpaiden suuntaisesti, enkä poikittain, kuten alkuperäisissä tossuissa oli. No, perusidea kuitenkin on muiden keksimä...



Tossujen lankana käytin novitan bambinoa. Tupsuja en taaskaan tehnyt - eipä lahjansaajan kissojakaan vauvan jaloissa heiluvat tupsut pääse kiinnostamaan.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Lisää kukkia...

Alkoipa se kiinanruusukin vihdoin kukkimaan keväällisen kynimisen jälkeen. Raskas on kukka, kun aivan oksa sen painosta taipuu, mutta sitkeästi kasvi näkyy kukastaan kiinni pitävän. Aika näyttää, kuinka monen kukan aukaisuun kiinanruusullani voimat tällä kertaa riittää. Silloin, kun sen voimat loppuu, alkaa nuputkin putoilla. Kuivumaankaan ei kukinnan aikana parane liikaa päästää...



On muuten tosi hankala väri kameralle tuo punainen - olevinaan koskaan ei saa täysin sen väristä kuin alkuperäinen kohde on... Nytkin mun mielestä tuo kukka on oikeasti vielä syvemmän punainen.

Kaunista viikonloppua toivotellen

torstai 23. heinäkuuta 2009

Mä arvasin, että tässä käy näin...


Niin se siemenestä kasvattaminen. Se on niin vaikeaa. Aamulla kävin taas katsomassa chilikokeiluani ja nyt se sitten oli jo pinnastaan homeessa - enkä mä ole edes kastellut kuin silloin, kun kylvin sen siemenen ja joka päivä olen avannut kannen ja päästänyt ilmaa "kasvihuoneeseen". No, en sitä nyt vielä roskiin nakannut, mutta epäilys kasvun suhteen on hiipinyt jo mieleen...

Tänään laitoin myös toisen chilin "itämään". Sain nimittäin ne Inca Red Drop" -siemenet. Vielä en ole siis viljelyiden suhteen luovuttanut.

Jotain muutakin positiivista: sinikohtalonköynnoksen pistokkaassa on havaittavissa kasvua. Mulla onkin jo pari suunnitelmaa senkin varalle. Ensinnäkin löysin netistä kuvan, jossa ko. kasvi oli muotoiltu runkopuuksi. Hmm, ihan varteenotettava vaihtoehto. Toinen, mikä on tullut mieleen ja jos alkaa kovinkin voimakkaaseen kasvuun olis tehdä siitä ikkunaverhon korvike. Aion nimittäin pitää sitä tuossa työhuoneen pöydällä ja sen paikka on sopivasti ikkunan lähellä. Mikäli kasvi alkaa kovasti kasvamaan pituutta, niin voisin ohjata sen tuonne verhotangon päälle roikkumaan. Tämä olis kyllä hyvinkin houkutteleva vaihtoehto. Mä tykkään noista köynnöksistä just ton takia - vaihtoehtoja kasvin käyttöön on tosi monta... No, ajatelkaapa vertailun vuoksi vaikka viirivehkaa - se on aina samanmuotoinen. Ihan kiva kasvi sekin ei siinä mitään, mutta sen muotoiluja on ihan turha suunnitella.

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Ihastuneen huokailuja


Niin se puhelu oli kukkakaupasta. Silloin, kun ensi kerran elämässäni tämän kuun kahdeksantena päivänä näin valokuvasta sinikohtalonköynnöksen tai -pensaan kukan - se oli "rakkautta ensi silmäyksellä". Heti seuraavana päivänä soitin pariin kukkakauppaan ja tässä yhdessä liikkeessä myös siiten viimeksi kävinkin. Kahdesta muusta tuli vastaus, "ettei saa tai että yritä ensi äitienpäivänä uudestaan", joten luovuin jo toivostakin. Tästä viimeisestä, jossa kävin, luvattiin soitella ja selvittää asiaa, mutta enpä siihen kovin suuria toiveita asettanut, kun muutkin epäonnistuivat kasvin hankinnassa (tai näin mulle ainakin sanottiin). Sieltä mulle ei aiemmin ilmoitettu mitään, ennenkuin tänään sitten soittivat, että täällä niitä nyt olis. Yllätyin kyllä suuresti, mutta jo hankitusta pistokkaasta huolimatta, kävin hakemassa kasvini kotiin (jäi niitä muillekin). Mutta sitten niitä kuvia...



Suurimmat "perhoset" ovat kooltaan n. 2.5 cm ja "tuntosarvet" päälle.



Kasvi on laitettu kaarelle ja tämän nappasin yläviistosta. Sellainen huomautus, että tämän postauksen tarkoituksena ei ole laskea, kuinka monta kärpäsenraatoa on nirpun ikkunan välissä, vaan nyt katsellaan kukkia...



Vielä yksi kuva.



Voitte vaan uskoa, kuinka paljon mä olen täällä henkäillyt, ihastellut ja taas henkäillyt. Tuon kasvin kukat ovat juuri niin ihanat kuin kuvista voi päätellä.

Raitasukkaa ja lapsen suusta


Sain juuri valmiiksi yhden raitasukan niistä novitan bambu-langoista. Paria sukka saakin odottaa hetken aikaa, kun tuli tarvetta vauvantöppösille (ei itselle).



Sitten asiasta viidenteenkymmenenteen... Pojan pyörään asennettiin jokin aika sitten matkamittari. Innolla poika onkin pyöräillyt ja tänään oli tavoitteena saada sata kilometriä täyteen - puuttui vielä 13 kilometriä. Poika tuli jo lenkiltään ja isä sitä ihmetteli, että ajelitko autokatoksen luona edestakaisin, kun sait aivan tasalukeman mittariin.



Jonkin aikaa pojan juttuja kun kuunneltiin, niin ilmeni, että fiksu ja tarkka poika oli irroittanut mittarin (300 metriä ennen kotia), kun sata oli tullut täyteen. Oli siinä meillä naurussa pitelemistä...

Sain vähän aikaa sitten yllättävän puhelun. Postausta tulee varmasti lähiaikoina asian tiimoilta!!!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Jotain punaista...


"Se on punainen", ryntäsi 3,5 -vuotias tyttäreni sisälle kertomaan. "Niin mikä on punainen?", kyselin, mutta eihän se lapsi osannut selittää. Menin katsomaan ja lapset osoittivat kirsikkaa.



Sitten ei auttanut muuta kuin selittää, että se on suklaakirsikka ja sen pitää olla musta, ennenkuin sen voi syödä. Sen verran lasten havainnoista kuitenkin otin vaarin, että laitoimme rastasverkkoa pensaan päälle. Viime vuonna varikset veivät suklaakirsikanraakileet ja vielä katkaisivat ison oksan mennessään.

Pakko lisätä vielä toinenkin kuva valkoisesta karpaattienkellosta. Se on niin täynnä kukkia, ettei lehtiä enää näy ollenkaan.



En ole tainnut vielä kertoakaan, että viherpeukaluuteni ei koske siemenviljelyä - ainakaan, jos niitä siemeniä ei saa laittaa suoraan ulos penkkiin ja jättää Herran haltuun. Lähes joka kevät laitan pääsiäiseksi rairuohoa kasvamaan ja yhtä usein voidaan naureskellen todeta, että eipä niistä rairuohoa tullutkaan.

Mutta eikös sitä sanota, ettei yrittänyttä laiteta? Päätin taas yrittää siemenkylvöä chilien muodossa. Tosin laitoin vain yhden siemenen itämään, jotta olis vielä toistakymmentä yritystä jäljellä. Jos laittaisin kaikki purkkeihin, niin saattaisihan käydä niin, että joko hukun chileihin tai sitten kaikki menee pilalle... Ehkei nyt ole paras mahdollinen aika siemenkylvöille muutenkaan, mutta en malta olla yrittämättä.

Turveruukkuun pääsi "pyramid" -lajikkeen (Capsicum Annuum) siemen itämään akvaarion päälle, missä on lämmin ja kohtuullisen valoisa paikka (pikkuakvaario on sijoitettu huonosti, mutta parempaakaan paikkaa ei sille ole tarjota). Kunhan saan vielä ne "Inca Red Drop" (Capsicum Baccatum) -siemenet, niin kyllä niistäkin yhtä koetan idättää (niitäkin pitäis tulla sellainen kymmenen siementä...).

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Lisää pikkujakkuja


Varastoissani on pyörinyt vieläkin vaaleanpunaista novitan bambu-lankaa. Tein siitä tällaisen pikkuboleron.



Malli on novitan malli nro 20 tämän kesän numerosta. Jälleen on jäänyt kostuttelut tekemättä... Vielä olis mustaa ja vaaleanpunaista bambu-lankaa vähän jäljellä - niistä vois saada vaikka itselleen sukat aikaiseksi.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Puutarhan kukkia ja sinikohtalonköynnös


Miniruusukin yrittää kukkia ruukussaan. Vähän kukan terälehdet ovat kärsineet...



Tässä samettiruusussa on väriä kerrakseen.



Otin kultahelokista toisenkin kuvan, kun se kukkii jo niin kauniisti.



Sain hankittua sinikohtalonköynnöksen pistokkaan. Jännityksellä odotan, lähteekö se kasvamaan. Sillä olisi tosi ihanat kukat, joita taatusti tulee kuvattua, jos niitä omaani joskus tulee.



Aurinkoista päivänjatkoa toivotellen

maanantai 13. heinäkuuta 2009

Valkoista virkattua


Sain eilen valmiiksi tällaisen valkoisen jakun.



Omat kommelluksensa sen tekemisessä oli, kun aluksi meinasin ihan eri mallilla jakun tehdä, mutta totesin jossain vaiheessa, ettei tämä mulle kelpaa. Toista sopivaa mallia ei sitten meinannut löytyäkään. Viimein päädyin tähän modan malliin (nro 30 lehdestä 2/2004), mutta koska se oli tehty butterflystä ja minä tein ohuemmasta kotiväki-langasta, piti taas ohjetta soveltaa. Ja voin kertoa, ettei purkutöiltäkään vältytty, mutta valmista tuli ja lopputulos ainakin itselleni kelpaa. Lankaa jakkuun meni vajaa kaks kerää (400 g).

Lisäsin muuten tuonne eilisen kommentteihin, millaista "hoitoa" kliiviani saa. Oikein itseäkin rupes naurattamaan.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Sisälläkin kukkii


Nyt, kun paljon kukkia on viettämässä kesälomaa ulkosalla, hankin jokin aika sitten tällaisen gloxinian (suppilokukka). Kivasti siinä on nuppuja, joten kukkaloistoa riittää vähäksi aikaa.



Toinen kukkintansa aloitteleva on kliivia, joka toisesta osastaan kukki jo keväällä, mutta nyt saan siis nauttia jälleen sen kukinnasta. Tämä on huonekasveistani vanhin. Hankin sen mieheni kanssa jo viitisentoista vuotta sitten. Milloinkahan sille on edes vaihdettu multia? Ei varmaan kymmeneen vuoteen... Vois ehkä lisätä uutta pintaa, mutta muuten olkoon vanhoissa, kun kerran viihtyy.



Rauhallista Sunnuntaipäivän iltaa toivotellen

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Nuttu Etiopiaan


Tein välipalakäsityönä nutun etiopialaisvauvalle. Nutun lankana oli Novitan Butterfly-langan jäänteet, joita ei sitten kovin paljon jäänytkään jäljelle. Nappasin aamulla kännykällä kuvan, mutta eiköhän tuostakin selvän saa...



Tästä osoitteesta löytyy haaste nuttujen tekemiseen, toimitusosoite ja ohjekin tasona toteutettavaan neuleeseen. Omani olen tehnyt pyöröneuleena ja ohje on peräisin täältä.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Kukkia, kukkia, kukkia...


Täällä satoi pitkästä aikaa vähän enemmän. Sade siis oli oikein toivottua... Kävin kuitenkin kosteudesta huolimatta vähän kuvailemassa kukkia.

Karpaattienkellot ovat päässeet kukinnassa vauhtiin. Tämä valkoinen on jo parisen vuotta saanut rauhassa oleskella penkissäni ja palkitsee minua runsaalla kukinnalla ;)



Tämä sininen on juuri penkkiin istutettu. Ostin sen muutama päivä sitten valmiina taimena, kun siemenkylvö meni pipariksi. Ostin nimittäin pussillisen ko. kasvin siemeniä ja me niitä anopin kanssa innolla kylvettiin. Ihmettelin vähän lehtien muotoa, kun ei se oikein täsmännyt tuon valkoisen kanssa, mutta annoin ajan kulua. Anopilla taimet sitten ehtivät ensimmäisenä kukkaan ja hämmästys oli suuri, kun kukka oli kuin niittyleinikissä. Arvelin puutarhaoppaita selatessani, että kyseessä saattaa olla rönsyansikka, mutta karpaattienkelloa se ei ole kyllä nähnytkään. Siksi siis meni kylvöinto ja ostin valmiin taimen.



Tämä seuraava on peräisin anopilta. Jälleen oppaasta sille löytyi nimi: kultahelokki. Oikein ihanan keltainen ja elinvoimainen perenna. Tätä piti siirtää toiseenkin kukkapenkkiin.



Lapsuuden kotitalossani oli akileijoja, joten piti niitä itsellekin saada. Omat akileijani on siemenestä kylvämiäni.



Äitini antoi minulle samettiruusuja. Tässä yksi niistä.



Yhdestä penkistä löytyy myös erivärisiä ruiskaunokkeja: sinisiä, valkoisia ja vaaleanpunaisiakin.



Mukavaa viikonloppua toivotellen

Siniharjarapu Mikki

Akvaariossani on ollut kolme siniharjarapua. Nämä voivat kasvaa peräti 15 cm:n kokoisiksi (omani n. kymmenen senttisiä) ja ovat oikein leppoisia kavereita, kun eihän näillä ole edes saksia. Eilen nappasin kuvia poikani Mikiksi nimeämästä ravusta, kun se aivan etulasille tuli hiipparoimaan.



Olin tosin hivenen huolissani Mikistä, koska eivät nämä niin rohkeita ole, että aivan etulasin tuntumassa liikuskelisivat. Huoleni oli aiheellinen - illalla tämä makasi enää hiljaa kyljellään, joten enää on vain kaksi siniharjaa jäljellä.

Rapua surren

Lähteeköhän tämä homma lapasesta


Pääseeköhän tässä pian mopo karkuun? No, ei suinkaan, sattui nyt vaan löytymään ne tyttären kaipaamat sammakko ja kirahvi, niin eihän niitä voinut jättää kauppaan.