Sinileukakirjoahven kutee ;)

Jos olet joskus katsonut elokuvan Nemoa etsimässä, niin muistat varmaan Tuulin - erään kalan peilikuvaystävän.
Meidän Olka-neitillä on myös sellainen.
Tämähän lajihan on sellainen, jonka kutemiselle riittää, että vesi on märkää.
Näin näkyy olevan, vaikka omistaisi pelkän naaraan.
Olka-neiti hoitaa tällä hetkellä kutupalleroitaan etulasin tuntumassa, joten nappasin siitä pari kuvaa.
Paikka on kuvauksen kannalta vähän hankala, koska salamaa ei pysty käyttämään, mutta eiköhän näistä selvän saa.

Tässä emo vahtimassa kutuaan.

Olka vaihtamassa merkitseviä katseita "kumppaninsa" kanssa.

Välillä on ollut harkinnassa hankkia Olkalle ihan oikeakin kalakaveri, mutta se saisi siltikin tyytyä Hilja-neitiin, koska pikkukaloille ei varmasti ole tarpeeksi kysyntää.

Vielä yksi kuva Olka-neitistä.

Jos vertaa helmikuun kuvaan, niin onpas se siitä kasvanut ja muuttunut
- otsapattikin on kasvanut ja evät saaneet pituutta :)

Olka-neiti

Syksyllä 2006 näin sen ensimmäisen kerran akvaariomaailma-lehden kannessa.
Ajattelin heti, että "vau, onpa upee! Mulle tollainen ihana sinisilmäinen kala".
Kyseessä oli sinileukakirjoahven.
Se ei kuitenkaan soveltunut silloiseen kalastooni.
Joka kerta, kun näin jossain sinileukojen poikasia, olisin kuitenkin sellaisen halunnut mukaani.

Laji teki siis minuun heti silloin alussa lähtemättömän vaikutuksen.

Mutta nyt mulla vihdoin on sinileukatyttö, Olka-neiti!

Olka-neiti ei saanut kumppania ja tuskin tulee sellaista saamaankaan.
Tämän lajin huono puoli kun on jatkuva lisääntyminen ja huono käytös kudun aikana.
Laji, josta sanotaan, että lisääntymiseen riittää, että vesi on märkää.

Yksinään Olka-neiti on käyttäytynyt varsin mallikkaasti.
Se on mun lemmikkikala, joka tulee kurkistelemaan lasin toiselle puolelle, että "jokos olis ruoka-aika".
Ei se vaikuta lainkaan stressaantuneelta ja taitais olla niin, että jatkuva lisääntyminen stressais sitä paljon enemmän - joidenkin on vain parempi elää yksin :)
Mikään ihan tirriäinen tuo kala ei ole ja se kasvaa/komistuu tuosta vielä, mutta kyllä se onneksi tuollaiseen parisataalitraiseen sopii ihan hyvin aikuisenakin.

Aviatrix-myssy

Villapallon blogissa törmäsin vähän aikaa sitten vauvanmyssyyn, jonka alkuperäinen ohje on ravelry (linkki).
Pakkohan sitä oli testata, että taipuuko englanninkielentaito tällaisen myssyn tekemiseen. Varsinkin, kun malli vaikutti muutenkin tosi houkuttelevalta tekniikaltaan ja sitähän se oli - innosti mua yhtä kovasti, kun tiimalasikantapään teko villasukkaan!

Lankana tässä oli novitan santorini.
Vielä, kun löytyis tälle se sopiva pää!
Baby bornille on vähän iso, joten varmaan ihan pienelle tämä menee...
Tytär olisi tämän jo kyllä ominut, kun huomasi, että sitä nukelle sovitin.

Kalavauvat olivat muuten tänä aamuna kadonneet. Pikkuisten vahtiminen seura-altaassa ei ole varmastikaan niitä helpoimpia juttuja, mutta ehkä joskus niitä säilyykin.
Rapuvauvoja odottelen kuitenkin jo pian näkyviksi, koska rouvan kantamat munat/poikaset ovat pyrstön alta kadonneet...

Hyvää alkavaa viikkoa!

Jopas on jännää...

Eilen kuoriutuivat rusokirjoahventen pikkuiset. Iskä- ja äiti-kala tuolla innolla pienokaisiaan vahtivat. Mun kamerakin oli niiden mielestä vaarallinen vihollinen, jolle nyt ainakin piti vähän pullistella. Mitään turhan rähjääjiä nämä eivät kuitenkaan ole, vaan ne jotka oikeasti tulee liian lähelle ajetaan aika lempein ottein pois (olen joskus nähnyt sellaisiakin kirjoahvenia, jotka ovat niin aggressiivisia, että muut kalat joutuvat suurinpiirtein yhdessä nurkassa kökkimään).

Lapsukaiset on sijoitettu hoitokuoppaan ja ne on jo ainakin kaksi kertaa tähän mennessä vaihdettu eri kuoppaan. Laitan tähän kuvan, josta voitte etsiskellä pienokaisia (sori, parempaa ei oo esittää...). Vahtiva isukki näkyy taustalla. Pienestä se on elämä kalan aloitettava, kameran automaattitarkennuskaan ei oikein ymmärtänyt, että mikähän se rouvan kuvauskohde nyt mahtaa olla ja tarkennus poikasiin on sen mukainen...

No, vinkkinä voin sanoa, että poikaset ovat pieniä (heh!) ja aika punaisia väriltään ja ne eivät siis vielä ui, joten pohjalta ne tarkkasilmäinen voi löytää. (keskikohdasta jonkinverran vasemmalle...)

Mulla on jotain muutakin ainakin mulle jännää meneillään. Eilen sain sen kiinanruusutilauksen laskun, joten kiinarit ovat pian tulossa tännepäin - ehkä jo viikon päästä ne on täällä, jos vaan pankkiasiat menee ongelmitta ja nopeasti eteenpäin.

Mukavaa viikonloppua teille ystäväiseni!

Rusoilla tapahtuu - vihdoin!

Melkein vuosi sitten kerroin, että vihdoin saattaisi altaassani uiskennella myös rusokirjoahventyttö. Varmaa se ei suinkaan ole ollut, mutta nyt olen varma - tyttö se on!

Tyttönen kelpuutti kumppanikseen sen vanhemman rusokirjoahvenpojan, joka on ollut mulla altaassa syyskuusta 07 alkaen. Pieni se poika ei ollut silloinkaan, joten ikää kalalla lienee jo ainakin nelisen vuotta.

Kieltämättä projekti on ollut pitkä. Sattumalta löysin silloin syyskuussa 07 tämän yhden poitsun, jonka joku oli tuonut takaisin liikkeeseen. Kumppania sille sitten ei olekaan tahtonut löytyä. Rusokirjoja ei myydä täälläpäin (sääli sinänsä, laji on oikein kiltti kirjoahveneksi), joten olen tilannut näitä mm. Helsingistä ja Tampereelta.
Tämä tyttö on siis hankittu pikkuisen reilu vuosi sitten Tampereelta ja sitä on ollut joku kirjoahvenasiantuntija valitsemassa - lajin ongelma on nimittäin, että sukupuolten tunnistaminen 100 %:n varmasti on äärimmäisen vaikeaa ja poikia on poikueissa nähtävästi enemmän kuin tyttöjä. Monta poikaa siis olen vuosien mittaan nähnyt, mutta nyt mulla siis vihdoin on tyttö ja kaksi poikaa altaassa.

Nappaisin kuvan tuoreesta parista, joka uiskentelee yhdessä altaassa pieniä kuoppia kaivaen ja kutupaikkaa haeskellen.
(sori parempaa kuvaa ei nyt saa, kun altaan lasissa tuota levää vähän on ja sitä ei viiti nyt kyllä mennä hankaamaan pois...)

Kolmaspyörä piilottelee altaan takaosissa - sen on parempi pysyä poissa "jaloista", vaikka selvästi sillekin olisi tyttönen kelvannut, mutta vanhempi veti pitemmän korren ja näihin rakkausasioihin ei voi määräänsä enempää puuttua - ei edes kalojen maailmassa.

Nyt on pakko lisätä, että nyt se nuoripari tuolla laskee juurakon päälle muniansa...