sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Muistojen herkistämä helluntai


Kielot kukkivat pihallamme. Niihin liittyykin montakin muistoa, mutta tässä pari...




Ensinnäkin kielojen ihanaa tuoksua en unohda koskaan. Äidilläni oli lapsuudessani ihanaa kieloparfyymia, jonka pulloa piti aina käydä varovasti availemassa ja sen tuoksu oli pienestä lapsesta sanoinkuvaamattoman ihana. Myöhemmin kuulin (äiti taisi yllättää minut), että siinä pienessä pullossa oli kielon kuva ja tosiaan se tuoksu oli aivan puhdas kielon tuoksu.

Toiseksi, ehkä osaksi näiden lapsuuden ihanien muistojenkin takia, halusin hääkimppuuni luonnonkieloja. Meidät on mieheni kanssa vihitty kielonpäivänä eli 14.6 ja kimpussani tosiaan oli juuri parhaimmillaan olevia kieloja, jotka itse olimme siihen poimineet. Sinänsä ei siis varmaan ole yllättävää, että puutarhaanikin päätyi kieloja...




Toinen lapsuudestani tuttu kukkija on sireeni. Aina, kun lapsena huomasin sireenin aloittaneen kukintansa, kävin työntämässä nenäni niiden ihaniin kukkiin kiinni ja jälleen se tuoksu... Tänään sain käydä ihastelemassa omassakin puutarhassa sireenin kukintaa ja täytyy tunnustaa, että taas työnsin nenäni niihin kiinni aivan kuin pienenä.

Kukkihan siellä muitakin tänään. Kääpiöomenapuu on nyt ensimmäistä kertaa oikein kunnolla kukassa. Saa nähdä tuleeko siihen yhtään omppua - vielä ei ole kertaakaan tullut...





Kauniista Helluntaipäivästä nauttien

lauantai 30. toukokuuta 2009

Ihanaa loma alkoi


Se on aina yhtä epätodellinen tunne, kun rankan ja työntäyteisen toukokuun jälkeen alkaa se kauan odotettu kesäloma. Nyt pitäisi osata nauttia kesästä ja siitä, että voisi olla vihdoin aikaa ja voimia myös siivota vähän perusteellisemmin kotia ja sitten tietysti nauttia, nauttia ja nauttia - kesästä, kukkasista ja ihan kaikesta...




Yritän ottaa mallia tuosta kimalaisesta, joka eilen näytti nauttivan tuon kuolanpionin medestä täysin siemauksin. Arkista työtäänhän se teki, mutta nauttien se pörräsi kukan heteiden seassa uudestaan ja uudestaan.

Tänään on aivan ihastuttava ilma. Toivotan onnea kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille ja nautitaan kaikki tänään tästä ihanasta kesäilmasta!

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Kukkia ja käsitöitä tuulisena päivänä


Tänään on tuulinen päivä. Puutarhassa olisi ollut enemmänkin kuvattavaa, mutta tuulessa heiluvaa kasvia on todella vaikea kuvata. Tässä nyt kuitenkin jotain kuvia.




Löytyipä tuolta toinenkin tulppaani (mahtava saldo - todistettavasti kaksi tulppaania tänä keväänä).





Suklaakirsikka oli räväyttänyt ensimmäiset kukkansa auki. Toivottavasti muistan tänä vuonna laittaa verkon kypsyvien hedelmien suojaksi, ettei mene ne mahdolliset herkut taas parempiin suihin.






Nämä kukat kuuluvat sammalleimulle. Äitini on niitä minulle antanut ja ihan kauniistihan nuo kukkivat.




Käsitöidenkin saralla tapahtuu. sain valmiiksi tällaisen virkatun boleron novitan kotiväestä.



Bolero edestä





ja takaa.

Malli on löydetty novitan sivuilta klubilaisten extraideoiden joukosta. Malliin tein reunuksen osalta pieniä muutoksia niin, että sain kuviot peruskuvion kanssa menemään yksiin helmassa ja hihansuissa.


Mukavaa loppuviikkoa toivotellen

tiistai 26. toukokuuta 2009

Kukkia, kukkia, kukkia...


On ihanaa löytää tuolta puutarhasta melkein joka päivä jotain uutta kuvattavaa. Osa kukkasista on vain sinne jostain kulkeutunut ja minä en ole niitä tarkoituksella sinne hankkinut. Myös edellisellä omistajalla on ollut sormensa pelissä.




Tämä kukkanen kuuluu lemmikille. Pieni se on, mutta jotenkin sievänsininen. Kuva ei tee värisävylle kyllä oikeutta...




Tämä kukinto kuuluu arovuokolle. Naapurilta olen näitä saanut jo useampana vuotena. Nyt näyttää talvehtineen.




Tällaista luonnonorvokkiakin tuolta löytyy. Monena vuonna olen nyppinyt ne pois rikkakasvina, mutta toisaalta onhan tuo ihan nättiäkin.




Ja sitten tämä riesa, josta en niin hirveästi piittaa kukkapenkissäni, mutta toisaalta tiedän, että siitä eroonpääseminen on ihan toivotonta. Amppelissa maahumala on ihan nättiäkin, mutta penkkiin en olisi sitä itse koskaan laittanut.




Vielä yksi kuva. Särkynyttä sydäntä kuvaan varmasti vielä myöhemminkin, mutta pitihän nämä ensimmäisetkin kukat ikuistaa. Sen kukat ovat oikeastikin aivan sydämenmuotoiset ja minun sydämestäni pienen palan nämäkin Luojan ihmeet ovat vieneet.

Murremeemi


Löysin tuolta äipän touhuista tällaisen meemin, jota päätin testata. Vähän on muuten vaikeaa kirjoittaa puhettaan...

Korvaa omalla tavallasi sanoa sanat niin kuin se sinulle sopii suuhun parhaiten.

1. Äitini punainen mekko mahtuu myös minulle.

"Äitin punane mekko mahtuu myös mulle"


2.Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi ?

"Tarviikko apua kirjotustehtävässä, jonka maantiion ope anto?"


3.Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.

"Hyvä o, tehää nii ku sä ehotit."


4.Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin klo 17.45.

"Mummu kerto hakevasa meiät noin varttia vaille kuus."


5. Matkustin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.

"Matkusti Helsinkiin linkalla, ku myöhästy junasta"


6.Oletko nähnyt missään veljeni matkapuhelinta ?

"Ookko sä nähäny missää mu velijen kännykkää?"


7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes & Mauritzissa ?

"Ostikko se hameen, joka nähtiin viime viikolla HM:ssä?"


8.Olethan sinä jo kysynyt eiliset kotitehtävät ystävältäsi ?

"Ootha sä kysyny eiliset kotitehtävät kaveriltas?"


9.Minun on nälkä, voitaisiinko me mennä syömään ulos ?

"Mu o näläkä, mentäskö ulos syömää?"


10. Muista olla varovainen ja pidä matkapuhelin lähettyvilläsi.

"Muista olla varovaine ja piä kännykkä lähelläs."


Ei muuta kuin arvailemaan, mitä murretta mä oon alunalkaen oppinut puhumaan. Viisitoista vuotta on jo mennyt muualla, joten kai se murre mulla vähän jo köyhtynyt on.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Kaunista, keltaista ja ihanaa...


Kävin taas äsken kiertelemässä tuolla puutarhassa kameran kanssa.



Otin kuvan tuosta pienestä tuomesta, joka on valtoimenaan kukassa ja tuoksukin on huumaava.



Kultatyräkit ovat tälläisiä keltaisia palloja. Niiden upea kukinta naapurin puolella sai minutkin puutarhamyymälään jokunen vuosi sitten...



Kävin paikallisen halppiskaupan puutarhamyymälän puolella. Sinne oli juuri saapunut tällaisia miniversioita miljoonakellosta. Daaliaa mä kyllä lähdin hakemaan, mutta miljoonakellon mä siis kotiin toi.

Vielä yksi kuva. Meillä on tienvierusaidan osana isotuomipihlajaa ja kukintahan niilläkin on alkamassa.



Nyt lähden uudestaan ulos nauttimaan hetkeksi kauniista kesäpäivästä.

Aurinkoista sunnuntaipäivän jatkoa toivotellen

perjantai 22. toukokuuta 2009

Jotain vaaleanpunaista



Eilen jo otin kuvan ensimmäisestä petunian kukasta ja tänään oli tarkoitus ottaa uusi kuva, kun kukka vielä aukeaa lisää, mutta sillepä sattui pieni haaveri - poika onnistui katkaisemaan tämän ensimmäisen kukan. Lapsille tuntuu olevan kaikki mahdollista... Tässä siis se ensimmäinen kukka.



Tuollainen vaaleanpunainenhan tuo on. Itse tykkäsin kyllä tuosta. Noi tummat kohdat (lehtisuonet?) vielä piristävät ennestäänkin kaunista kukkaa. Jännä nähdä, mikä väri seuraavaksi aukeaa.

Tässä myös eilisiä juttuja tänään kuvattuna.



Eli sain virkattua valmiiksi vaaleanpunaisestta bambulangasta tuollaisen jakun (malli 74 novita kesä 2009). Malli on siitä kiva, että noita hihoja on helppo pidentää neidon kasvaessa, sillä ne virkattiin ylhäältä alaspäin. Tuota lankaa mulla on muutenkin jonkin verran jemmassa, joten jonkin pikkupuseron tuosta voisi vielä tehdä...

Eilisestä lankapähkäilystä vielä sananen. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että mulle on tulossa reilu kerä sitä kaipaamaani lankaa tältä ihanalta ihmiseltä, josta eilen mainitsin. Värit näyttivät lupaavilta ainakin kuvan perusteella ja jos pieniä eri erästä johtuvia sävyeroja on, niin voinhan mä tehdä kuvio-osat sillä, jota saan ja loput sillä, mitä mulla on. Silloin pienien erojen ei luulisi haittaavan. Toisaalta voihan se olla, että ovat hyvinkin samansävyisiä...

Hyvää viikonloppua toivotellen

torstai 21. toukokuuta 2009

Helatorstain mietteitä


Kylmältä tuntui helatorstain ilma, kun tuolla pihalla kävin kukkasia ihmettelemässä. Ja löytyihän sieltä vaikka mitä, mutta osan kukkijoiden kuvista julkaisen myöhemmin, kun minä odotan, että jos niiden kukinta vielä entisestäänkin komistuisi.

Tässä yksi kukinnan aloittaja, tuomi, josta näette varmaan myöhemmin vielä toisen kuvan koko pikku puusta, kun oikein aukeavat nuo kukat - on nimittäin aivan täynnä nuppuja.



Löytyipä tuolta yksi tulppaanikin.



Mulla on tulppaanit jotenkin epäsopivalla paikalla, koska niitä tulee vain ihan muutamia joka kevät, mutta en ole niitä kuitenkaan mihinkään muuallekaan siirtämässä.

Tässä yksi lapsuuteni kukkia lisää - kullero.



Jostain syystä nekin jaksavat minua viehättää...

Ja löytyihän niitä kaipaamiani keltaisia siperianunikoitakin tuolta penkistä.



Nyt niiden siperianunikkojen värit, joita minulta löytyy, on esitelty kaikki.


Sitten käsitöistä sananen. Olen yrittänyt löytää itsestäni intoa keskeneräisten töiden viimeistelyyn ja kaivoin viime keväänä aloitetun taikajakun esiin vain todetakseni, että nyt mä tiedän, miksi tämä on jäänyt kesken - mähän en tykkää tästä neulepinnasta yhtään. Siitä tuli siis hyvää lankaa, jota voin käyttää parempiin tarkoituksiin.

Löysin kyllä yhden sellaisen kivemman mallin, jota olen sillä silmällä katsellut ja jonka voisin toteuttaa, mutta siihen liittyy pikkuinen ongelma - lankaa on ohjeen mukaan kerän verran liian vähän. Toinen ongelma on se, ettei sitä enää kaupoista löydy samanvärisenä (tai pitäis osata mennä oikeaan kauppaan...). Löysin yhden ihanan ihmisen täältä netistä, jolla voisi olla sopivaa lankaa ja vielä riittävästikin, mutta vielä ei ole varmaa täsmääkö värisävy, koska erä on eri. Jonkinlaista vertailua tarttis varmaan tehdä...

Jos joku tätä lukeva huomaa, että kaapista löytyy samaa erää olevaa lankaa ihan toimettomana, niin hihkaiskoon!!! Lanka on siis Rose Mohair, väri 336 ja erä 37068.

Aina mulla ei edes mene niin paljon lankaa kuin ohjeessa sanotaan, mutta kurjaa sitten huomata, että no eipä se sitten riittänytkään. Toisaalta vielä sekin, että mä ajattelin tehdä tuohon hivenen lyhyemmät hihat ja pituuttakin voisi tarkistaa, mutta mohairlanka on niin ohutta ja sitä menee muutenkin vähän, että auttaako sekään. Voi, kun tietäisikin... Malli, jota tässä pähkäilen on novitan kevään 09 lehdestä malli 52. Ai niin, sellaisiakin vaihtoehtoja mietin, että tekisin vain yhden kerran sen kuvion tai jos teen muuten kaksi kuviota, mutta suorat lyhyet hihat (tai niin pitkät, mihin lanka riittää). Jotenkin tällä hetkellä houkuttelisi eniten tuo viimeinen vaihtoehto. Hmm, sitäpä taidankin kokeilla (onpas tämä ajatuksia selkeyttävää tämä blogissa kirjoittelu)...

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Lisää unikoita ja päärynäpuu


Lisää siperianunikoiden värejä oli tänään nähtävissä.



Valkoinen ja



punainen

Enää puuttui keltaiset joukosta ja eiköhän niitäkin luulisi tuolta myöhemmin löytyvän... Taas voisin pitää pitkän puheen näiden kukkien erinomaisuudesta, mutta eiköhän se jo eilen tullut kerrottua.

Pääsi mieskin tänään lapion varteen. Maasta ylös piti kaivaa koristeomenapuu, jonka rusakot päättivät kuivattaa pystyyn. Kuori oli syöty lähes ympäri asti ja senhän tietää, mitä siitä seuraa. Tiedetään, tiedetään - verkot on keksitty, mutta meillä oli miehen kanssa pieni kommunikaatiokatkos. Sanoin syksyllä kyllä, että koristeomenenapuulle pitää laittaa verkko, mutta mies luuli sitä tuomeksi (vieressä kasvaa tuomi) ja sitähän ei tartte rusakoilta suojata. Verkko siis laitettiin myöhemmin, mutta siinä vaiheessa vahinko oli jo päässyt tapahtumaan.




Koristeomenapuun tilalle pääsi Pepi-päärynäpuu, joka oli jo näin komeasti kukassa. Vuoden päästä varmaan tiedän sitten jo paremmin, että elääkö ne näin pohjoisessa (sillä edellytyksellä tietysti, että talvella on myös se verkko).

lauantai 16. toukokuuta 2009

Pikkuneidin pusero


Tyttären puserokin valmistui (malli 44, moda 3/09).



Vähän sovelsin hihoissa, kun muuten olis pitänyt lankakauppaan taas marssia. Eli, jos joku tekee tuolla samalla mallilla nelivuotiaan mitoituksella puseroa, kannattaa ihan suosiolla ostaa 150g lankaa (ainakin, jos ohjetta haluaa noudattaa). Toisaalta ihan kiva, kun tällä kertaa ei jäänyt yhtään jäännöslankaa...

Kostuttelut ovat myös jääneet tekemättä (taas). Mä en rehellisesti sanottuna koskaan kostuttele mitään ennen kasaamista. Kostuttelut tehdään vasta silloin, kun neule menee ensimmäisen kerran pesukoneeseen ja silloinkin pesukone hoitaa sen... Kaikki muut varmaan ne kostuttelut tunnollisesti tekee??!

Neitokaisen kuvaaminen pusero päällä oli myös oma ohjelmanumeronsa. Paikallaan pysyminen tuntui olevan tosi vaikeaa - tytär luuli varmaan, että nyt yritetään videota kuvata. Tai sitten muuten vaan oli kolmivuotiaalla muita kiireitä...

Siperianunikoita


Nyt ne aloittivat kukintansa - ihanat siperianunikot.



Lempikukkiani jo lapsuudestani, mutta jonka upeat ominaisuudet selvisivät vasta, kun niitä itselleni sain. Nämä nimittäin kukkivat aivan koko kesän. Yhdessä puutarhavihkosessani luki kukinta-ajaksi touko-syyskuu ja tämän voin kyllä vahvistaa. Nyt siis aloittivat ja loppu on edessä vasta sitten, kun ei enää odotakaan minkään kukkivan. Värejäkin on useita: itsellänikin on ainakin ollut punaisia, oransseja (kuvassa niitä), keltaisia ja valkoisia. Kesän mittaan näette, mitä vielä on jäljellä...

Kasvupaikankin suhteen nämä ovat vaatimattomia. Kuvan kukkaset ovat hietikon puolella ja paahteistakin siinä on...

torstai 14. toukokuuta 2009

Ihanaa keltaista


Kevätvuohenputki on aloittanut kukintansa. Kylläpä osaakin olla kaunis tuo keltainen väri. Piti oikein suurentaa tuo kukka, että pirteä keltainen oikein korostuisi. Keltaisia kukkijoita on tulossa myöhemmin lisääkin, kun niitä tuolta puutarhasta löytyy vähän enemmänkin. Taitaa tuo keltainen olla jonkinlainen lempivärini, ainakin kukissa...





Kolmivuotias tyttäreni on kyllä jonkinlainen virtuoosi tuossa palapelin teossa. Kuvasin hänen lattialle kasaamansa muumi-palapelin.




Paloja siinä on 104 ja ei tuo kuvakaan nyt aivan helpoimmasta päästä taida olla. Palapeli on ostettu alunperin pojalle. Ikää silloin taisi hänellä olla viisi vuotta. Ensimmäisen kerran, kun huomasin tyttäreni tehneen tuon palapelin, tein haastattelukierroksen muulle perheelle, että kuka tuota tyttöä on auttanut tuon kasaamaan. Eihän sitä kukaan ollut auttanut - siinä vaiheessa meinasin kyllä silmäni siihen palapelille tiputtaa... Vieläkin se jaksaa hämmästyttää, vaikka nyt jo tiedän, että hän oikeasti osaa sen tehdä itse.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Päivän kukka


Tämän päivän kukkijana löysin lehtien alta piilosta vuorenkilven kukat. Meillä nuo vuorenkilven kukat jäävät tosiaan jotenkin lyhyeen varteen ja viime vuonna en tainnut edes huomata, että ne kukkivat.



Kuvia katsellessani totesin, että kukissa oli koppakuoriaisia vierailemassa. Tästäkin kuvasta sellaisen voi löytää...


Tänään vaihtelin taas altaisiin vettä - eipä se kommelluksitta tälläkään kertaa sujunut. Nyt ei vettä satanut, joten naapurit eivät mua varmaan outona pitäneet, mutta ajattelinpa tällä kertaa laittaa kastelupään jo valmiiksi auki, kun kävin avaamassa hanan. Se oli virhe - vedenpaine syöksi letkun pois altaasta ja vettä lensi kaaressa. Onneksi olin niin lähellä, että sain letkun nopeasti kiinni, mutta sainpa itsekin siitä vedestä osani. Se on muuten hullu homma, kuinka muutama pisarakin vettä lattialla tuntuu paljolta, kun sitä alkaa siitä kuivaamaan. Toivottavasti ei mene akvaario koskaan hajalle. Jokainen voi miettiä, miltä tuntuisi siivota esimerkiksi viisitoista sangollista vettä lattialta (aivan niinkuin se kaikki kauan olis pelkästään siinä lattian päällä)...

maanantai 11. toukokuuta 2009

Blogini uusi ilme



Löysin uuden taustan Keisarin uudet vaatteet -taustojen joukosta. Ihastuin taustan kyyhkysiin ja kirsikkapuiden oksiin... Kaikenlaista muutakin asetusta tuli kokeiltua tässä päivän mittaan. Uskomatonta, kuinka paljon aikaa sitä voikaan ihminen tällaiseen tuhrata...

Otan kiitollisena palautetta vastaan tästä blogini uudesta ilmeestä ja saatan yrittää parannella sitä vielä, jos hyviä ehdotuksia tulee. Toivon, että viihdytte blogissani jatkossakin!

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Äitienpäivä


Aika kehno aloitus tuli tälle äitienpäivälle. Aamulla heräsin ennen seitsemää, kun kissa kaaputti ja kaaputti lattiaa. Syykin selvisi, kun menin katsomaan - kissa oli juuri pissannut pojan koulurepun päälle. Ei siinä auttanut, kuin poikakin herättää reppuaan tyhjentämään, kun tiesin niiden pojan lahjojen olevan siellä. Reppu senjälkeen pesukoneeseen, hiekka-astian putsaus ja takaisin sänkyyn.

Olin juuri näkemässä jotain unta, kun vierestä alkoi kuulua "äiti herää, äiti herää". Viimein, kun sain jotain önistyä vastaukseksi, poika kyseli, että "mitä tuolle kukalle (malakanlaikkuvehka) tehdään, kun kissa on syönyt sitä". Niin, että tosi tärkeää asiaa oli... Kysyinkin mieheltä, että saisinko pikakelauksen seuraavaan päivään, kun tämä päivä alkoi näin hyvin?!

Viimein, aikani sängyssä makoiltuani totesin, että pakkohan täältä on nousta tai jään tänne loppupäiväksi. Muut olivat jo nousseet ja päättäneet, että annetaan nyt äidin nukkua (aivan, kun sitä enää olisi nukuttua saanut). Että semmoista...

Tulihan se laulukin sitten lapsilta useampaankin kertaan, kun yritin siitä videoleikkeen tehdä, eikä äänentallennus ensin onnistunut (pakkohan mun oli jotain keksiä, kun en tajunnut kuunnella ensimmäisellä laulukerralla ennenkuin tuli kolmannen kerran se "paljon onnea vaan". Harmitti, kun jäi lasten laulu kuulematta... pahuksen telkkari, kuka senkin avasi.). Tosin äsken, kun siirsin ne leikkeet koneelle tajusin, että kuvasin pystyasennossa ja videoleikettä ei taida pystyä kääntämään, mutta olkoon...

No, ei se koko äitienpäivä onneksi ole täysin pilalle mennyt, vaikkei alku niin hohdokas ollutkaan ja kommelluksia on sattunut vielä sen jälkeenkin.

Poika oli tosiaan askarrellut koulussa keittiöön tarpeellisia juttuja.



Sain tällaisen pannunalusen. Keskellä on n-kirjain ja ylhäällä sydän...



...ja tällaisen pannulapun. Opettaja oli kuulema käskenyt laittaa sen kiinni huopakankaaseen, ettei äidin näpit pala. Minä ensin luulin, että tämä on tarkoitus asentaa seinälle, kunnes poika kertoi, että se on pannulappu.

Mieskin lahjoi minua vielä sen jälkeen, kun tultiin seurakunnasta, vähän kevyempien vaatekappaleiden muodossa. Herää kysymys, kummalle ne on tarkoitettu, mutta eivät ne kyllä miehelleni päälle mahdu...



Kevätpikkusydämet alkavat olla täällä parhaimmillaan näin äitienpäivän kunniaksi. Niiden kuvan myötä haluan toivottaa...

Oikein Lämminhenkistä Äitienpäivän jatkoa Teille Kaikille!

lauantai 9. toukokuuta 2009

Äitienpäivän kukkasia...


Sain tänään jo äitienpäiväkukkani. Mieheni halusi ostaa minulle lahjaksi yhden perhosorkidean lisää. Muuta lahjaa en edes enää odotakaan. Isompi lapsista on ehkä voinut koulussa jotain askarrella, mutta sen saan sitten aamulla tietää. Jännityksellä odotan myös, uskaltaako kukaan tänä vuonna laulaa onnittelulaulua...

Aamuaskareiden jälkeen lähdemme seurakuntaan äitienpäiväjuhlaan ja loppupäivä taitaakin sujua kotona oleskellessa, kun mummulakierrokset tehtiin jo vähän etuajassa. Puhelinsoitolla toki on kiva vielä mummuja muistaa.



Tällä saamani kukkasen kuvalla haluan toivottaa

Siunattua Äitienpäivää Kaikille Ihanille Äideille!

perjantai 8. toukokuuta 2009

Lila kieloliina


Sainpas valmiiksi... Lilasta novitan virkkauslangasta toteutin tällaisen virkatun kieloliinan. Olen näitä ennenkin tehnyt, kun itse tykkään tästä mallista.



En nyt vielä sitä silittänyt, joten ei nyt aivan täydelliseltä varmaan tässä kuvassa näytä. Tahtoo tulla silitettyä nuo liinat vasta sitten, kun ne pitäisi laittaa pöytään tai antaa lahjaksi... Ihme, kun sain nuo langanpätkätkään pääteltyä. Tuli nimittäin tuolta laatikosta lankojen keskeltä vastaan kaksi liinaa (toinen neulottu), jotka ovat kyllä muuten valmiita, mutta nuo langanpätkät pitäis varmaan päätellä...

Pian pääsee se tyttären pusero puikoille. Melkein kaikki mun aloitetut työt ovat virkattavia (paria talvisempaa juttua lukuunottamatta) ja mä olen vähän sellainen tyyppi, että virkkaan vain aina jossain välissä silloin, kun sattuu huvittamaan. Neuletyöt valmistuvat tasaisemmin... No, nyt tuli itsellekin perusteltua, että miksi taas kannattaa aloittaa uusi työ...

torstai 7. toukokuuta 2009

Taas lisää keskeneräisiä töitä tulossa...


Moda-lehti (3/09) tuli tässä pari päivää sitten ja hetihän sitä piti silmänsä iskeä johonkin. Tänään sitten lähdin tyttären kanssa parin kilometrin päähän lankakauppaan rattaita lykkien (olipa äkkiseltään olevinaan vähän kova lenkkikin, kun yleensä liikun pyöräillen). Ostettiin keltaista Sandnes Mandarin Petit -lankaa ja siitä olis tarkoitus tehdä neitille pitsineuletoppi (malli 44). Valkoista en viitsinyt lapselle ostaa, kun näyttää kuitenkin heti likaiselta. Onhan tuo keltainen tosi pirteän värinen ja kivaa vaihtelua tuolle ainaiselle punaiselle. Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että yks punaisen sävy mulla oli ens alkuun mielessä, mutta sitä nyt ei sattunut hyllyssä olemaan...

Ennenkuin kuitenkaan viitsin aloittaa sen neuleen neulomisen, yritän tehdä jotain valmiiksikin. Kuvia valmistuvista jutuista on siis tulossa toivonmukaan ihan lähipäivinä... Taitaa olla kaikilla neulomista harrastavilla ihmisillä sama ongelma, että noita aloitettuja töitä löytyy melkein joka sormelle. Toisaalta niitä voi sitten valmistuakin ihan ykskaks montakin peräjälkeen.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Kerrottuja petunioita ja muita kasvijuttuja


Tänään sain hakea tilaamani kukat postista. Mun oli pakko saada tilata kodin kukilta viva -amppelipetunioita. Lajitelmassa pitäis olla neljää eri väriä - lilaa, sini-lilaa, valkoista ja roosaa. Tavallisista petunioista en piittaa, mutta nämä ovatkin kerrottuja lajikkeita. Toivotaan, että kasvaisivat oikein komeasti. Ainakin taimet oli tosi terhakan oloisia.



Tilasin samaan tilaukseen myös syyskatkeroita. Mulle ne ovat ihan uusi tuttavuus, mutta päätin kokeilla näitä, kun näyttivät nekin kuvissa niin kauniilta.

Yks ihana ruusu siellä olis kyllä kans ollut, mutta se jäi nyt sitten tilaamatta. Toisaalta vähän harmittaakin, kun en sitä tilannut, kun olis tuolla ollut sopiva ruukkukin. No, ei makeaa mahan täydeltä vai miten se nyt meni...

maanantai 4. toukokuuta 2009

Sekoiluako?


Naapurit mua vaihteeksi varmaan ihmettelivät. Alkoi tuo historia taas toistaa itseään... Se on niin tyypillistä, että kun mä alan vaihtaa akvaarioihin vettä ja meinaan viedä tämän ravintorikkaan veden puutarhan kasveille, alkaa sataa. Siellä minä sitten vien, sateesta huolimatta, monta kymmentä litraa vettä puutarhan kukille ja kastun siinä samalla itsekin. No, jotain hauskaa ohjelmaa sitä kai pitää naapureillekin tarjota... Toisaalta voisi harkita säiliöiden käyttöä ja laittaa ne vedet talteen myöhempää kastelua varten, mutta toisaalta se on niin paljon helpompaa viedä ne suoraan penkkiin.

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Jotain valmistakin välillä


Päivällä piti jo taas torjua kirvoja lumipalloheisistä. Kirvoja oli jo oksissa, vaikka lehdet eivät ole edes vielä puhjenneet. Niistä on tullut sen kasvin jokakesäinen riesa. Ruiskutin sitä liuoksella, jossa oli puolet rasvatonta maitoa ja puolet vettä. Neljä litraa sitä meni sen niskaan ja varmasti joutuu vielä kesän mittaan uusimaan käsittelyn. Välillä tekis mieli hävittää koko kasvi, mutta on se kukkiessaan niin kaunis, ettei tahdo malttaa sitä tehdä...

Sainpahan jotain käsitöitten saralla tänään valmiiksi asti... Tein tuollaisen pikkuboleron tennessee-langasta, jota oli jäänyt tuonne lankalaatikkoon pyörimään. Ohje on tämän kesän novita-lehdestä - tosin vähän muutettuna ja korjattunakin. Kuva on otettu vähän hämärässä paikassa ilman salamaa. Väri on siis oikeasti valkoinen.

Bolero edestä...



ja takaa...



Kiva saada jotain välillä valmiiksikin asti.