keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Taas sattuu ja tapahtuu


Olen ajatellut, ettei mun elämässä mitään erikoista satu ja tapahdu, mutta kai kyse on vain siitä, kuinka asioita katsoo.

Tänään olin musisoimassa työkavereiden kanssa. Joskus sitä leikillämme vitsailtiin, että mitäs jos pistettäis "bändi" pystyyn, mutta en oikein uskonut, että mihinkään konkreettiseen koskaan ryhdytään. No, tänään mä kuitenkin olin treeneissä mukana ja mahdollisesta pienimuotoisesta esityksestäkin oli jo puhetta. Aika näyttää, mitä siitä tulee...


Aamulla ajattelin, että tänään voisin vähän esitellä jotain mun akvaarioon liittyvää... Erityisen ihastunut mä olen kirjoahveniini. Mulla on vakiopaikka olohuoneessa akvaarion vieressä ja lapsetkin jo tietää, että äitille pitää antaa tilaa, jos sohvalle haluan istahtaa ja siihen on joku muu majoittunut. Niin, mun pitää saada katsella omaa vedenalaista maailmaani ja sieltä "etsin" erityisesti tulikääpiö- ja rusokirjoahvenia.




Tulikääpiöt on siitä mielenkiintoisia, että ne vaihtelevat väriään tosi nopeasti. Koskaan ei voi olla täysin varma, millaisessa värityksessä ne tällä kertaa ovat.





Rusot taas ovat mun lemmikkejä oikein kirjaimellisesti - heti ne (varsinkin vanhin niistä, joka on kuvassa) tulevat toiselle puolelle mua tapittamaan eli kyseessä on varsin rohkea kala, joka osaa "seurustella".

Kuvien kalat ovat molemmat koiraita. Tulikääpiönaaras on aivan eri näköinen, mutta tähän hätään mulla ei ole siitä kuvaa. Rusoilla taas naaraat ovat hyvin samannäköisiä kuin koiraatkin, mikä on aiheuttanut hivenen ongelmiakin tuolla altaassa, kun yli vuoden ajan luulin, että mulla on pariskunta ja viimein yritin jopa kudettaa niitä pienessä altaassa. Silloin mulle vasta valkeni lopullisesti, että kyseessä on kaksi koirasta, jotka eivät luonnollisestikaan lisäänny keskenään. Päätin yrittää vielä kerran naaraan hankintaa ja mulla on pikkuinen kasvamassa, joka toivon mukaan olis nyt tyttö - ainakin vielä näyttää lupaavalta... Kaksi poikaakin olis tytölle siis jonossa, että pääsee oikein kala valitsemaan.


Laitanpa tähän vielä yhden kuvan, niin pääsee nuo neuloksetkin esiin. Erään tuttavani vauvalle tein tammikuussa lahjaksi tällaiset tossut.


Mallin olen pieniä muutoksia tehden kopioinut tossuista, jonka tyttäreni sai rakkaalta edesmenneeltä isotädiltäni lahjaksi. Tätini kuoli, kun tyttäreni oli juuri täyttänyt viisi kuukautta. Näitä tossuja olen sitten muutamia tehnyt lahjaksi ja onpa niitä teetettykin mulla ainakin yhdet parit... Jospa tässä tutut saisi vauvoja, niin voisinpa vielä lisääkin näpertää...

Ei kommentteja: