Lähes valmis...

Otin kuvan eilen tähän vaiheeseen saamastani jakusta, jonka langan saatavuutta pohdiskelin tuolla aiemmin. Onnistuin siis netin kautta löytämään ihmisen, jolta sain ostettua ko. lankaa ja hyvä kun löysin, muuten ei olisi tämä jakku valmistunut.




Malli on siis Novitan kevään 09 lehdestä malli 52 ja lankana on omenanvihreä rose mohair. Sen verran kesken tuo vielä on, että siitä puuttuu napit. Laitoin jakun kiinni kuvaukseen tuollaisella isolla "hakaneulalla", jota käytän yhden aiemmin valmistuneen jakun kanssa. Täytyy nyt katsella, löytyykö sopivia nappeja vai käytänkö tätä jakkua tuon hakaneulan kanssa jatkossakin... Mielipiteensä nappien lisäämisen suhteen voi mieluusti esittää tuolla kommenttien puolella.

Kaunista Juhannusviikkoa toivoen

Valkoisen syreenin kukintaa

Valkoinen sireenikin aloitti kukintansa. Tämä kukkii ensimmäistä kertaa meidän pihamaalla ja lapsuuteni kodissakaan ei valkoisia sireeneitä ollut, joten siinä mielessä "uusi tuttavuus".




Välillä on vaikea päättää kumpaa nimitystä syreeni vai sireeni käyttäis. Oikeasti se taitaa olla syreeni, mutta sireeniksi sitä meillä kutsuttiin...

Pojat on poikia kalamaailmassakin. Tässä tulikääpiöahvenpojat uhittelevat toisilleen. Aika huono kuva, mutta saa olla iloinen, että ylipäänsä sain ne samaan kuvaan. Tällä hetkellä pojat ovat eri altaissa, joten siinä mielessä ei pitäis enää riitaa tulla.





Huomenna pojan pitäis tulla kotiin mummulareissultaan. On ollut ihmeen hiljaista, kun ei ole kuin yksi lapsi kotosalla. Kovin on reissustaan poika tykännyt ja ilmoitti heti ekana päivänä, ettei ole kiire hakemaan pois...

Kaunista viikonloppua toivoen

Mustanmerenruusu

Mustanmerenruusu avasi ensimmäisen kukkansa. Keväällä istutettiin tyttären kanssa käpyjä ruukkuun ja yhdessä ollaan saatu seurata, kuinka niistä alkoi tulla kasvua. Nyt ollaan siis saavutettu kukintavaihe.




Paketin mukaan lajike on "violette charm" ja paketin kuvassa onkin violetit kukat, mutta eipä tämä nyt niin ihan violettikaan ole. Liekö väärät kävyt paketissa ollut vai onko kuva ollut muuten vaan huono...

Bambusukat ja muuta höpinää

Koleaa on ollut viime päivät. Puutarhassakaan ei ole uusia kukkia tullut kuvattavaksi - pikemminkin voisi kuvata kylmän ilman aiheuttamia vaurioita. No, eiköhän tämä tästä vielä kesäksi muutu...

Käsitöitä on tullut tehtyä hissukseen. Se omenanvihreä jakku on hihoissa menossa, mutta välipalana innostuin eilen kokeilemaan sukantekoa bambulangasta. Aivan ihanan tuntuista siitä tuleekin ja tytärtäkin tuntui sukka miellyttävän. "Vielä toinen", kuului aamulla neitin suusta, kun sukkaa jalkaan sovitettiin.




Sukan kuvio ja perusideat on otettu tuolta Ullan ohjeista (mallin suunnittelijana MinnaProductions). Silmukkamääränä on 44 s. Laiska kun olen viimeistelemään, niin laitoin heti yhteenneulomalla reunuksen kaksinkerroin, ettei tartte neulalla pistellä...



Ei sitten tule keltakääpiökirjoahvenille poikasia. Naaras katosi ja sen verran löytyi jäänteitä, että niistä voi päätellä sen kuolleen. Harkinnassa on koiraastakin luopuminen, koska uutta neitoa en aio sille enää hankkia. Siirsin näiden tilalle pikkualtaaseen toisen tulikääpiöahvenpariskunnan. Nämä kaksi olivat isossa altaassa aika värittömiä, mutta nyt jo on alkanut komeat värit tulla esiin. Aika näyttää tuleeko näille siellä perheenlisäystä...

Mukavaa viikkoa toivotellen

Ilme taas vaihtumassa

Olen vaihtanut itseottamani kuvan tuonne taustalle. Nyt, kun tuon keksin, niin varmaan koskaan ei tiedä, millaiselta blogini seuraavan kerran näyttää, kun tulet vierailulle...




No ei vaan, nyt kun sain tuon kielokuvan tuonne, niin ehken siitä ihan heti luovu... Tosin kielokuva melkein vaati muun värimaailman muuttamista myös.

Puutarhassa jälleen...

Niinhän siinä kävi, että mies joutui laittamaan suojavarusteet päällensä ja myrkyttämään kirvoja lumipalloheisistä. Se oli ennen myrkytystä aivan kamalan näköinen - kirvoja ihan mustanaan ja lehdet ja kukat alkoivat jo selvästi kärsiä tuhoja. Taas jälleen kerran oli mielessä lumipalloheisin katkaisu ja esimerkiksi vaahteran istutus sen tilalle. Mä en ymmärrä, miten tuo kasvi voi olla noin kirvaherkkä. Onhan noita kirvoja nyt yksittäisenä muissakin kasveissa, mutta ei tuollaisina massaesiintyminä, joka tuhoaa kaikki lehdet (ja kukat). Enää en osaa kenellekään lumipalloheisiä suositella, kun sen kukinnan onnistumiseksi saa juosta koko alkukesän kirvajahdissa...

Puutarhassa kukkii jälleen uusia kasveja.




Nyt aloittivat kukintansa virpiangervot ja pölyttäjiäkin näyttää olevan liikenteessä.

Ruukussakin kukkii. Se, minkä toukokuussa taisin kuvata nuppuna, on nyt auennut.




Ruusu on lajikkeeltaan Clementine.




Vuorikaunokkia olen yrittänyt poistaa kukkapenkistä. Se on aika kova leviämään. Juuria poistettiin aikalailla, mutta yrityksestä huolimatta, täysin eivät ole vuorikaunokit tuolta kadonneet. Pidän niitä nykyään kuitenkin vähän kurissa poistamalla kukkineet kukat, jottei ne pääse enää siemenestä leviämään.


Kaunista loppuviikkoa toivotellen

Elämäsi nauhat

Jälleen on kuukauden ajatelman vuoro...




Kun olin pieni, äiti tai isä sitoi kengännauhani.
Kun olin raskaana, mieheni sitoi kengännauhani.
Kun lapseni oli pieniä, sidoin heidän kengännauhansa.
Kun tulen vanhaksi, joku saa ilon sitoa kengännauhani.
Elämässä selviää vain harvoista asioista ihan yksin.
Saamme apua aina kun tarvitsemme.

-TR